Uuden jutun artikkeli Terapiatakuusta ilmestyi 5.11.2025. Siihen on haastateltu Mielenterveyspoolin pääsihteeri Aija Saloa, MIELI ry:n asiantuntijapsykologi Julia Sangervoa sekä Niuvanniemen lasten- ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Liisa Elorantaa.
Jutussa kerrataan kansalaisaloitteen historiaa. Vuonna 2019 Mielenterveyspoolin jäsenjärjestöineen käynnistämä Terapiatakuu-kansalaisaloite keräsi 50 000 allekirjoitusta ja luovutettiin eduskunnalle samana vuonna.
Kansalaisaloitteessa terapiatakuuta ajettiin kaikenikäisille niin, että sekä perustason terveydenhuollossa että sosiaalipalveluissa olisi tarjolla nopeasti ja oikea-aikaisesti hoitoa ja tukea mielenterveyden ongelmiin. Sanna Marinin (sd.) hallitus ei saanut terapiatakuuta maaliin.
”Aloite syntyi, koska sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta oli niin hankala saada mielenterveyspalveluita”, kertoo Mielenterveyspoolin pääsihteeri Aija Salo.
Kansalaisaloitteen suurena motiivina oli, että Kelan kuntoutuspsykoterapia on rajattu vain työelämässä oleville tai työelämäpotentiaalia omaaville: ulkopuolelle jäi – ja jää edelleen – valtava joukko ihmisiä.
Ei kuitenkaan käynyt niin kuin mielenterveysjärjestöt aloitteessa toivoivat. Petteri Orpon (kok.) hallituksen läpi viemä laki eroaa merkittävästi kansalaisaloitteen sisällöstä. Mielenterveyspoolin ajama alkuperäinen ajatus Terapiatakuusta ei ole toteutunut.
Salon ja Sangervon mukaan lakia ei olisi ylipäätään pitänyt rajata vain tiettyyn ihmisryhmään. Lisäksi takuun kaksi isoa ongelmaa ovat 23 vuoden ikäraja ja menetelmäkeskeisyys.
Menetelmäkeskeisyys tarkoittaa sitä, että terapiatakuu on nyt sidottu yksittäisiin interventioihin, jotka hyväksytään terapiatakuun mukaiseksi hoidoksi. Vastaanotolle voi tulla keskivaikeiden mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia lapsia ja nuoria, mutta terapiatakuun piirissä tarjottavat menetelmät eivät sovellukaan heille.
Takuu siis kattaa yksittäiset, lieviin ja kohtalaisiin ahdistus- tai masennusoireisiin suunnitellut terapiamenetelmät, ja näin sen ulkopuolelle jää iso osa mielenterveyden ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria, ja eritoten ne, jotka tarvitsisivat apua eniten.
Vaativinta apua tarvitsevat lapset ja nuoret ovat myös juuri heitä, joiden ääni ei pääse kuuluviin nykyisessä terapiapuheessa. Heistä puhuu Niuvanniemen lasten- ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Liisa Eloranta.
Eloranta kuvaa kyvyttömyyttä tunnistaa lasten ja nuorten vakavampia mielenterveyshäiriötä. Terapiatakuukaan ei ole avuksi, koska vakavimpia häiriötä, kuten massiivisia oppimisvaikeuksia, psykooseja tai jopa kehitysvammaisten lasten ja nuorten kuntoutusta ei lähtökohtaisesti voi hoitaa takuun piiriin kuuluvilla menetelmillä.
Jutussa käydään läpi myös päihde- ja mielenterveyspalveluiden väliin rakennettuja muureja sekä osasto- ja avohoidon väliin jäävää kuilua, sekä ratkaisuvaihtoehtoja, mukaan lukien mielenterveysvaikutusten arviointi kaikessa päätöksenteossa.
