Sangervo kuvaa Suomessa liian yleistä tilannetta, jossa päihteidenkäyttönsä myöntävä ihminen hakeutuu terveydenhuoltoon mielenterveysongelmien vuoksi, mutta hoito jää saamatta.
”Mielenterveyshoidon sijaan avun tarvitsija voi tulla ohjatuksi suoraan päihdeklinikalle tai saada vaatimuksen 3–6 kuukauden puhtaista huumeseuloista”, Sangervo kertoo.
Vaatimus kuukauden päihteettömyydestä ennen diagnoosia
Kelan kuntoutuspsykoterapian osalta seinä saattaa nousta pystyyn esimerkiksi säännöllisestä kannabiksen tai muiden huumeiden satunnaisesta käytöstä. Kela saattaa vaatia kuukauden päihteettömän jakson ennen mahdollista diagnosointia.
”Kela perustelee rajausta sillä, että kuntoutuspsykoterapian ei kuulu olla päihdekuntoutusta, joka taas kuuluu hyvinvointialueen vastuulle. Kuntoutuspsykoterapia on silti monelle ainoita keinoja saada vaikuttavaa mielenterveyden hoitoa”, Sangervo muistuttaa.
Hyvinvointialueet taas eivät useinkaan tarjoa päihdeongelmista kärsiville riittävää psykososiaalista tukea tai psykoterapeuttista päihdekuntoutusta.
Apua tarvitsevat eivät uskalla kertoa huumeiden käytöstään
Toimimaton järjestelmä johtaa väliinputoajiin. Apua tarvitsevat eivät uskalla kertoa käytöstä tai hakea apua.
”Moni ei uskalla olla rehellisiä edes psykoterapeutilleen, koska tämä voi joutua raportoimaan päihdeongelman Kelaan. Paine valehdella heikentää samalla psykoterapeutin mahdollisuuksia auttaa asiakasta”,
”Negatiivistä kierrettä syventävät osaltaan niin käytöstä johtuvat rikosrekisterimerkinnät kuin sote-ammattilaisten kielteiset asenteet.”
Ei ihme, että huumeongelma jää liian usein terveydenhuollolta näkymättömiin. Vuosien 2019–21 nuorten huumekuolemista tiedetään, että terveydenhuollossa ei ollut vajaassa puolessa tapauksista tietoa menehtyneen huumeidenkäytöstä.
Pirkanmaan edistyksellinen hoitojärjestelmä
Helsingissä mielenterveys- ja päihdepalvelut on vahvasti eriytetty toisistaan. Ylen viime vuonna julkaisema podcast-sarja Mitä tapahtui Jasminille kuvasi konkreettisesti nuoren ihmisen traagista putoamista kahden hoitojärjestelmän väliin.
Toisinkin on mahdollista toimia.
Sangervo kertoo ylilääkäri Kaisa Luodon kehittämästä integroidusta hoitomallista Pirkanmaalla. Siellä mielenterveys- ja päihdeongelmaa hoidetaan samaan aikaan terveydenhuollon perustasolla.
”Päihdeongelman kanssa ensisijaisesti painivat ohjataan päihdesairaanhoitajille. Muut työntekijät tekevät terapeuttista työtä mielenterveys- ja päihdetiimissä, jossa saa samaan aikaan hoitoa mielenterveysongelmaan ja lievempään päihdeongelmaan”, Sangervo kuvaa.
Muillakin hyvinvointialueilla on pyritty sote-uudistuksen jälkeen integroimaan mielenterveys- ja päihdepalveluita.
Laittomuus vahvistaa huumeidenkäyttöön liittyvää stigmaa
Huumeiden saatavuutta on vaikeaa täysin estää. Globalisaation, pimeän verkon ja uusien muuntohuumeiden myötä niitä on entistä paremmin saatavilla.
Yleistyneen käytön myötä asenneilmapiiri huumeiden käyttäjiä kohtaan on muuttunut osin sallivammaksi. Silti huumeiden käyttöön liittyy yhä valtava stigma, jota vahvistavat laittomuus ja esimerkiksi sote-ammattilaisten kielteiset asenteet.
Maailman terveysjärjestö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kannattavat käytön dekriminalisaatiota ja huumeongelman näkemistä ensisijaisesti sairautena. Huumeiden käyttöä säätelevä lainsäädäntö sekä sosiaali- ja terveydenhuolto ovat kuitenkin pitkälti vanhalla tolalla.
Päihteiden käytön ei tule olla este avun saamiselle
Miten sitten tilannetta pitäisi lähteä kohentamaan?
Sangervo painottaa, että apu on tärkeintä, ei rikosoikeudellinen kontrolli. Päihteiden käytön ei tule olla este mielenterveysavun saamiselle. Päihde- ja mielenterveyspalveluiden tulee olla integroituja ja yksilöllisiä, ja niihin tulee päästä matalalla kynnyksellä.
”Kaisa Luodon väitöstutkimus päätyi johtopäätökseen, että samanaikainen päihteiden käyttö ei ole este mielenterveyden hoidolle”, Sangervo sanoo.
Niin itsemurha- kuin päihdekuolemia ehkäisisivät valvotut käyttöhuoneet, joissa tarjotaan terveydenhuollon ammattilaisten tukea ja hoitoonohjausta.
”Mielenterveysongelmat lisäävät päihteiden ongelmakäytön riskiä ja aivan erityisesti, kun niihin ei saa hoitoa. Päihteitä käytetään pahan olon itselääkintään”, Sangervo muistuttaa.
”Siksi päihdeongelmien ja päihdekuolemien ehkäisyn ytimeen pitäisi nostaa kokonaisvaltainen mielenterveyden vahvistaminen ja henkisen pahoinvoinnin ehkäisy.”
