Terapiatakuusta on tullut taikasana, jota toistetaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa.
Liikkeellä on paljon myyttejä siitä, mitä Terapiatakuu tarkoittaa tai ei tarkoita.
Tästä hyvä esimerkki on se, että Helsinki, Turku ja Tampere aikovat toteuttaa Terapiatakuun – niiden Terapiatakuu-malleissa on kuitenkin eroja.
Myös puolueiden näkemykset Terapiatakuusta eroavat toisistaan, mikä voidaan nähdä esimerkiksi niiden aluevaaliohjelmista.
Mielenterveyspoolin linja Terapiatakuusta ei ole kuitenkaan muuttunut sen jälkeen, kun julkaisimme kansalaisaloitteen Terapiatakuusta vuonna 2019.
Julkisessa keskustelussa ja politiikassa aloitetta ja sen tavoitteita on kuitenkin venytetty suuntaan jos toiseenkin.
Siksi päätimme murtaa Terapiatakuuseen liittyvät myytit, joita olemme havainneet.
Ovatko myytit lainkaan paikkansapitäviä, kun niitä vertaa kansalaisaloitteen tavoitteisiin?
Myytti 1: Mikä tahansa mielenterveyspalvelujen parannus on yhtä kuin Terapiatakuu.
Fakta 1:
Terapiatakuulla tarkoitetaan psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon pääsemistä perusterveydenhuollossa.
Terapiatakuuseen kuuluvat psykososiaaliset interventiot ovat tutkimusnäyttöön perustuva vaikuttava hoitokeino. Niillä tarkoitetaan mielenterveystyötä tekevän ammattilaisen toteuttamaa hoitomenetelmää, joka voi olla esimerkiksi IPC-interventio nuorten masennuksen hoitoon.
Terapiatakuussa on kyse nimenomaan hoidosta. Esimerkiksi matalan kynnyksen kannattaleva keskusteluapu, joka on myös tarpeellinen palvelu, ei siis toteuta Terapiatakuuta.
Myytti 2: Terapiatakuu tarkoittaa vain psykoterapiaa.
Fakta 2:
Psykoterapian lisäksi Terapiatakuuseen kuuluvat muut psykososiaaliset hoidot, kuten niin sanonut etulinjan lyhytterapiat.
Ne ovat keskimäärin seitsemän kontaktikerran pituisia hoitoja, joiden avulla voidaan hoitaa lieviä ja keskivaikeita mielenterveyden häiriöitä.
Terapiatakuuseen sisältyy siis muitakin hoitomuotoja kuin psykoterapia.
Myytti 3: Terapiatakuu syrjäyttää pitkät psykoterapiat.
Fakta 3:
Terapiatakuu koskee vain perusterveydenhuoltoa.
Mikäli ihminen tarvitsee varhaisen terapiajakson jälkeen jatkohoitoa, hänet ohjataan erikoissairaanhoidon tai Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin.
Terapiatakuu ei siis syrjäytä pitkiä psykoterapioita.
Myytti 4: Vain psykoterapeutit voivat toteuttaa Terapiatakuuta.
Fakta 4:
Psykoterapioita voivat tarjota vain psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneet ja Valviran hyväksymät ammattilaiset.
Terapiatakuuseen kuuluvia lyhyitä psykososiaalisia hoitoja voivat sen sijaan tarjota koulutetut mielenterveystyötä tekevät terveydenhuollon ammattihenkilöt kuten esimerkiksi psykologit ja sairaanhoitajat.
Terapiatakuuta voivat siis toteuttaa muutkin kuin psykoterapeutit.
Myytti 5: Ammattilaisten määrä ei riitä toteuttamaan Terapiatakuuta.
Fakta 5:
Terapiatakuun toteuttamiseksi täytyy kouluttaa hoitoa antavia ammattihenkilöitä toteuttamaan psykososiaalisia lyhytinterventioita. Siksi Terapiatakuu-kansalaisaloitteessa on linjattu, että terapeuttikoulutukseen tulee alkuvaiheessa varata noin 5 miljoonaa euroa vuodessa.
Lisäksi Terapiatakuussa ajatuksena on se, että painopiste siirtyisi pitkistä, hitaasti saatavista psykoterapioista nopeisiin psykososiaalisiin hoitoihin, joita riittäisi useammalle.
Ammattilaisten määrää voidaan lisätä myös muuttamalla psykoterapeuttikoulutus maksuttomaksi.
Myytti 6: Terapiatakuu on tarkoitettu vain nuorille.
Fakta 6:
Terapiatakuussa hoidon saamiselle ei ole ala- tai yläikärajaa.
Terapiatakuuta ei ole kytketty opiskelu- tai työkyvyn turvaamiseen kuten Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Terapiatakuu kuuluu kaikenikäisille.
Myytti 7: Terapiatakuu on liian kallis toteutettavaksi.
Fakta 7:
Terapiatakuu maksaa arviolta 35 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannus muodostuu psykososiaalista hoitoa antavan ammattihenkilön työpanoksesta ja täydennyskoulutuksesta.
Terapiatakuuseen sijoitettu pääoma maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin moninkertaisesti.
Mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannukset Suomessa ovat OECD:n arvion (2018) mukaan noin 11 miljardia vuodessa. Tähän verrattuna Terapiatakuun kustannuksia ei siis voi pitää suurena.
