Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin ja Mielenterveyspoolin pamfletti nuorten mielenterveyden ja mielenterveyspalveluiden tilasta.
Pitääkö olla huolissaan?
Vuodesta toiseen olemme kuulleet hälyttäviä viestejä siitä, miten nuorten mielenterveys ja jaksaminen ovat koetuksella. Miltei joka neljäs nuori oireilee psyykkisesti, ja mielenterveyden häiriöt ovat yhä useammin syynä sille, että nuori joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.
Koronapandemia on kriisiyttänyt jo ennestään pahaa tilannetta: yksinäisyys, uupumus ja psyykkinen oireilu ovat lisääntyneet. Perusterveydenhuolto ei ole pystynyt vastaamaan kasvavaan mielenterveyspalveluiden tarpeeseen, ja nuorisopsykiatrinen sairaanhoito on kuormittunut ympäri Suomen. Mielenterveyspalvelut ovat pirstaloituneet eivätkä palvelupolut toimi.
Tammikuussa 2022 järjestetään aluevaalit, joissa valitaan valtuutetut ja varavaltuutetut uusille hyvinvointialueille. Jatkossa nuorten mielenterveyden hoito on hyvinvointialueiden vastuulla. Siksi niin aluevaaleissa äänestävillä kuin tulevilla aluevaltuutetuilla on tärkeä rooli ja suuri vastuu siinä, saavatko nuoret tarvitsemaansa apua ja tukea.
Me haluamme varmistaa, että uusilla aluevaltuutetuilla on saatavilla tarvitsemansa tieto ja tuki, joiden avulla tehdä nuorten mielenterveyden kannalta parempia päätöksiä. Siksi kokosimme tämän pamfletin: tueksi ja työkaluksi. Samalla haluamme herättää keskustelua laajemmin nuorten mielenterveyden tilasta.
Pamflettiin on koottu keskeistä tietoa nuorten mielenterveydestä ja mielenterveyspalveluista. Pamfletissa viisi mielenterveyskysymysten osaajaa taustoittaa nuorten mielenterveyteen ja mielenterveyspalveluihin liittyviä ongelmia sekä esittää ratkaisuja, joiden avulla nuorten mielenterveyttä voidaan parantaa aluevaltuustoissa.
On aika nostaa nuorten mielenterveys aluevaalien kärkiteemaksi. Voimme yhdessä äänestää nuorten mielenterveyspalvelut kuntoon ja varmistaa, että aluevaltuustot panostavat nuorten mielenterveyteen.
#PitääOllaHuolissaan
FAKTA: Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista. (Lähde: THL)
Pandemialla pitkät vaikutukset nuoriin ikäluokkiin – Asiantuntija: “Kriittisellä hetkellä kouluissa pitäisi päästä nopeasti psykologille”
Nuorten pahoinvointia tutkiva akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro sanoo, että korona vaikuttaa pysyvästi elämän siirtymävaihetta korona-aikana eläneisiin nuoriin.
Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista. Suomalaisten nuorten pahoinvointi on kasvanut jo viiden vuoden ajan, sanoo Helsingin yliopiston akatemiaprofessori ja psykologi Katariina Salmela-Aro.
Nykyinen pandemiatilanne on kiihdyttänyt kehitystä ja etäopiskelu on lisännyt esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden huonoa oloa. Salmela-Aro sanoo, että isot muutokset ja reformit kuormittavat nuorten elämää.
Esimerkiksi hän ottaa pääsykoeuudistuksen, joka on lisännyt varsinkin lukiolaisten paineita pääsystä mieluiseen jatko-opiskelupaikkaan. Lukiota käyvät tytöt eivät pariinkymmeneen vuoteen ole voineet näin huonosti. Myös korkeakouluissa opiskelevista naisista 40 prosenttia kertoi tuoreessa terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa ahdistuksen ja masennuksen oireista.
Vaikka pandemiatilanne paranisi ja elämä palautuisi ennalleen, arvet ovat pysyviä. Salmela-Aron mukaan korona-aika tulee vaikuttamaan pysyvästi varsinkin siihen sukupolveen, jonka elämä on ollut pandemian aikana siirtymävaiheessa.
Esimerkkinä tällaisesta sukupolvesta hän ottaa tällä hetkellä ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvat nuoret, jotka ovat opiskelleet lähes koko toisen asteen pandemian varjossa. Salmela-Aron mukaan juuri tähän ikäryhmään olisi päättäjien jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota.
“Heidän kohdallaan korona on vaikuttanut dramaattisesti elämään ja tehtyihin valintoihin. Epävarmuus tällaisessa siirtymävaiheessa voi vaikuttaa koko elämään pahoinvointina. Koulutukselliset pyrkimykset laskevat ja välivuodet sekä haasteet lisääntyvät.”
Nuorten hyvinvointiin voidaan Salmela-Aron mukaan vaikuttaa pienilläkin asioilla.
“Kriittisellä hetkellä kouluissa pitäisi päästä nopeasti psykologille. Ryhmäohjauksia välttäisin, sillä tutkimukset osoittavat, että nuorilla joilla on haasteita, niin ryhmässä märehtiminen saattaa lisätä pahoinvointia.”
“Kaikkien ei pidä aloittaa viiden vuoden terapiaa, vaan tarvitaan nopeaa konsultointia. Nuorten aikaperspektiivi on nopea, apuakin pitäisi saada nopeasti.”
Asenteet mielenterveyden haasteita ja hyvinvointia kohtaan ovat Salmela-Aron mukaan menneet viime vuosien aikana hyvään suuntaan ja nuorten hätä on ymmärretty. Tuleville aluepäättäjille hänellä on selkeä viesti: Nuorten hyvinvointiin pitää satsata, jos halutaan, että heissä on tulevaisuus.
Esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijaterveydenhuoltoa tarjoava YTHS on tukossa ja jonot ovat pitkiä. Lisää resursseja tarvitaan, Salmela-Aro sanoo.
“Nuoruus on toinen mahdollisuus, pelkkä varhaislapsuus ei ole kriittinen vaihe. Nuoruudessa tapahtuu paljon muutoksia ja se on hedelmällinen vaihe vaikuttaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Jos hyvinvointiin satsataan, se maksaa itsensä takaisin.”
FAKTA: Yleisimmät sairaudet nuorten aikuisten työkyvyttömyyden taustalla ovat masennushäiriöt ja psykoottiset häiriöt sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö. (Lähde: Mattila-Holappa P., 2018)
Aktivismilla ennakkoluuloja vastaan – päättäjille sekä kiitosta että kritiikkiä
Helsinkiläinen Eeva Lilja joutui kustantamaan viimeisimmän terapian kokonaan itse. Hän toimii mielenterveysaktivistiryhmä Koalassa, joka haluaa hälventää mielen sairauksiin liittyviä ennakkoluuloja.
Eeva Lilja on 29-vuotias mielenterveysaktivisti. Hänen mielestään kaikissa isommissa yhteiskunnallisissa päätöksissä pitäisi arvioida niiden vaikutuksia nuorten mielenterveyteen. Esimerkiksi hän ottaa korkeakoulujen pääsykoeuudistuksen, joka on kuormittanut nuoria paljon.
Lilja toimii nuorten aikuisten mielenterveysryhmä Koalassa, jonka tavoitteena on hälventää mielen sairauksiin liittyviä ennakkoluuloja. Yhdeksän vuotta toimineen, noin 18–35-vuotiaista nuorista koostuvan ryhmän pääpaikka on Helsingissä.
Neljä vuotta toiminnassa mukana ollut Lilja on myös itse kärsinyt mielenterveyden ongelmista. Hän kokee, että monella on niistä edelleen ennakkoluuloja. Koala-ryhmässä niitä halutaan purkaa.
“Minulla on masennusta ja ahdistusta. Niistä on nykyään jo suhteellisen helppo puhua eikä tarvitse pelätä miten muut niistä kertoessa reagoivat, kun tosi monella on niitä. Jos olisi jotain harvinaisempaa tai vakavampaa, niin sitten voisi olla hankalampaa.”
Koalan tapaamisissa keskustellaan omista kokemuksista ja tunteista mielenterveysteeman äärellä. Kahden viikon välein Helsingissä kokoontuva ryhmä haluaa levittää sanomaa nuorten mielenterveydestä sosiaalisessa mediassa, järjestämällä tapahtumia ja tapaamalla esimerkiksi poliitikkoja.
Liljan mukaan nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä on paljon tekemistä, jotta se pystyisi vastaamaan nuorten kasvaneeseen tarpeeseen mielenterveysongelmissa.
“Stigma on niin iso, että se on juurtunut koko palvelujärjestelmään. Kukaan ei oikein ota hoidosta kokonaisvastuuta.”
Lilja kertoo joutuneensa myös itse taistelemaan hoitoon pääsystä. Se on tarkoittanut esimerkiksi paikasta toiseen pompottelua ja torjutuksi tulemista. Myös työterveyden kautta palveluiden saaminen on ollut hänen mukaansa “uskomattoman vaikeaa”.
Lilja kävi kolme vuotta Kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa, mutta viime vuonna tarve mielenterveyshoitoon palasi.
“Kävin kolmessa paikassa enkä saanut apua. Päätin, että menen omalla rahalla terapiaan. Onneksi vanhempani tukivat, muuten se ei olisi ollut mahdollista. Mitä olisin tehnyt, jos minulla ei olisi ollut tuota mahdollisuutta? En tiedä.”
Koala tarjoaa kokemusvaikuttajakoulutusta, johon osallistuvat saavat vinkkejä siitä, kuinka kertoa muille omista kokemuksistaan mielenterveyden ongelmien kanssa. Myös Lilja on käynyt koulutuksen ja saanut esiintymistään kannustavaa palautetta.
Päättäjille helsinkiläinen antaa sekä kiitosta että kritiikkiä. Liljan mukaan poliitikot suhtautuvat mielenterveyspuheisiin vakavasti ja kannustavasti.
“Puhe on kuitenkin vähän sellaista jee jee –tasoa. Kaikki kannattavat terapiatakuuta ja tiedostavat ongelmat, mutta sitten mitään ei oikeasti tapahdu. Konkretia puuttuu.”
Lilja toimii myös ympäristöliike Elokapinassa. Huoli ilmastonmuutoksesta painaa monen nuoren mieltä, niin myös Liljaa.
“Nuorilla on muutenkin kovat paineet menestyä opinnoissa ja uralla. Onko kuitenkaan järkeä panostaa uraan? Tuskin meillä on tällaista yhteiskuntaa enää parinkymmenen vuoden päästä, kun ilmastokriisi muuttaa kaiken?”
Mielenterveysaktivismissa ja Elokapinassa Lilja näkee samankaltaisuuksia esimerkiksi siinä, että ongelmia ei kaunistella ja puhe niistä on suoraa. Toisaalta Elokapina on massaliike, kun taas mielenterveysaktivismi ei sitä, ainakaan vielä, ole.
“On toisaalta helpompi mennä istumaan kadulle, kun tietää, että ilmastonmuutos uhkaa koko meidän olemassaoloa. Tuntuisi vähän oudolta istua kadulla ja vaatia, että haluan mielenterveyshoitoa.”
FAKTA: Joka neljäs alaikäinen lapsi tai nuori elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelmia. Tämä kasvattaa merkittävästi läheisistään huolehtivan lapsen omaa riskiä sairastua mielenterveyden ongelmiin. (Lähde: FinFami Pohjanmaan kysely 13–20-vuotiaille nuorille)
Näin suomalainen mielenterveyspolitiikka on vuosien aikana muuttunut – Tutkija: ”Yhteiskunnasta on tullut yksilöiden menestymisprojekteja”
Suomalaisesta yhteiskunnasta ja samalla mielenterveyspolitiikasta on tullut vuosikymmenten aikana yksilökeskeisempää. Vielä viime vuosituhannella erilaisissa asiakirjoissa puhuttiin välittämisestä ja kaikkien mukaan ottamisesta, sanoo asiaa tutkinut teologian tohtori Karoliina Ahonen.
Suomalaisen mielenterveyspolitiikan ensiaskeleet otettiin samoihin aikoihin kuin hyvinvointivaltiota alettiin rakentamaan. Huonoissa laitosoloissa mielisairaaloissa kärsineiden potilaiden oikeuksista kiinnostuttiin noin viisikymmentä vuotta sitten. Heidän asemaansa ja ihmisoikeuksiaan haluttiin parantaa.
Mielenterveysongelmia kokeneet potilaat haluttiin pois kaltereiden takaa. Sen mahdollisti myös lääkkeiden kehittyminen. Isona tavoitteena oli saada ihmiset takaisin osaksi yhteiskuntaa yhdenvertaisiksi kansalaisiksi.
Myös yhteiskunnalle kalliiksi tulleita mielisairaaloita ryhdyttiin purkamaan toden teolla 1980-luvulla ja suunnitelmia sekä visioita paremmista palveluista, asumisratkaisuista ja joustavammasta työelämästä tehtiin aina yhdeksänkymmentäluvun alkuun saakka.
Sitten tuli lama eikä suunnitelmia toteutettu. Potilas unohtui, sanoo suomalaisesta mielenterveyspolitiikasta väitöskirjan kirjoittanut Karoliina Ahonen.
“Mielenterveystyön kehittämisestä leikattiin ja entiset, vapautetut mielisairaaloiden potilaat jäivät heitteille. He ikään kuin siirtyivät takaisin laitosmaisiin olosuhteisiin, tai jäivät yksin kotiin ja kaduille.”
Laman keskellä kunnille annettiin lisää vastuuta sote-palveluiden tuottamisesta. Tämä tarkoitti Ahosen mukaan yhdenvertaisen palvelujärjestelmän sirpaloitumista ja alueellisten erojen kasvua.
Sote-uudistuksen myötä palataan keskitetympään järjestelmään.
“Paikallista ohjausta harjoiteltiin 40 vuotta, eikä se onnistunut kauhean hyvin, vaikka osa kunnista teki todella hyvää työtä.”
Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, alkoi määräaikaisten hankkeiden aikakausi. Mielenterveyspalveluiden kehittämisessä siirryttiin Euroopan sosiaalirahaston tukemiin muutaman vuoden mittaisiin projekteihin. Ahosen mukaan malli on osoittautunut ongelmalliseksi.
“On kyse ihmisten perustarpeista ja ihmisoikeuksien toteutumisesta ja niitä yritetään hoitaa kolmen vuoden hankkeilla kuntoon. Se on poukkoilevaa ja hoitopolut katkeavat. Loppuraportit jäävät vaan hyllyille pölyttymään.”
Vuosikymmenten aikana mielenterveyttä käsitelleissä valtiovallan asiakirjoissa on nähtävillä myös muutos yhteiskunnallisessa ajattelussa. Ahonen sanoo, että vielä viime vuosituhannella asiakirjoissa puhuttiin välittämisestä ja kaikkien mukaan ottamisesta. Lähivuosikymmenien aikana ilmapiiri mielenterveyskuntoutujien ympärillä on koventunut.
“Yhteiskunnasta on tullut yksilöiden menestymisprojekteja, joissa joko epäonnistut tai onnistut. Miten helppoa sinun on olla heikko, epäonnistunut tai erilainen, jos joka paikasta tuutataan onnistumistarinoita?”
Mielenterveyshäiriöt ovat yleinen syy opintojen keskeyttämiseen. Mielen ongelmat vaikeuttavat töihin pääsyä ja myös työpaikasta kiinni pitäminen on hankalaa. Nyky-yhteiskunnassa mielenterveyspotilaat nähdään Ahosen mukaan liian usein “toivottomina tapauksina”, eikä ongelmien ratkaisemiseksi tehdä tarpeeksi.
“Julkinen valta on kiinnostunut työkykyisistä kansalaisista ja heidän asioidensa edistämisestä. Ei ole hirveästi halua puuttua ihmisiin, jotka eivät ole työelämään päässeet tai ovat tippuneet sieltä.”
Suomessa on pitkän perinteet järjestöjen tekemässä mielenterveystyössä. Ahosen mukaan mielenterveysjärjestöt ovat jääneet vaikuttavuudessa jälkeen muista potilasjärjestöistä. Yksi syy siihen on huono-osaisuuden periytyminen.
“Mielenterveyskuntoutujilla voi olla enemmän ylisukupolvista huono-osaisuutta, köyhyyttä ja muita riskitekijöitä. Heiltä puuttuu usein omaiset, jotka pystyisivät pitämään heidän puoliaan.”
Vaikka mielenterveys ja siihen liittyvät teemat ovat nousseet lähivuosien aikana juhlapuheisiin ja lehtien palstoille, esimerkiksi terapiatakuun eteneminen on kangerrellut.
Yksi syy voi olla siinä, että nuoria tai ongelmien kanssa itse kamppailevia ei ole juurikaan kuultu vuosikymmenien aikana mielenterveyspolitiikassa. Politiikka on edelleen aikuisten tasolla, Ahonen sanoo. Myös tuntuvia rahallisia panostuksia ei ole tehty.
Ahosen mukaan heikentyneeseen mielenterveystilanteeseen ei saada tuntuvaa parannusta ilman, että katse käännetään yksilöistä yhteisöllisyyteen.
“Mietimme aina, että miten yksilöä voitaisiin auttaa, tukea ja valmentaa. Sen sijaan voisimme miettiä, mitä voitaisiin tehdä, että mielenterveys ei menisi alun perinkään rikki.”
FAKTA: Koronapandemian johdosta yhä useampi lapsi ja nuori on ajautunut kantamaan heille kuulumatonta huolta ja vastuuta psyykkisesti sairastuneesta läheisestään. Nuorten omaisten jo ennestään vaikeat elämäntilanteet ovat kärjistyneet pandemian aikana aikana. Samalla läheisistään huolta pitävien nuorten psyykkinen kuormittuneisuus, päihdeongelmat ja yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet pandemia-aikana. (Lähde: FinFami Pohjanmaan kysely 13–20-vuotiaille nuorille)
Valtakunnallisella mielenterveyschatilla hurjat kävijämäärät – Palvelun toiminnanjohtaja mielenterveyspalveluista: “Kaiken pitäisi olla saatavilla verkosta”
Vuoden jokaisena päivänä auki olevan mielenterveyschatin toiminnanjohtaja sanoo, että tulevien hyvinvointialueiden kannattaisi tehdä yhteistyötä verkkopalveluiden kehittämisessä. Jokaisen alueen ei ole järkeä kehittää omia verkkopalveluitaan.
Viisi vuotta nuorille verkossa keskusteluapua tarjonnut Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä. Nuori voi käydä ammattilaisten ja vapaaehtoisten kanssa keskustelua mistä tahansa, kuten omasta olostaan, mielenterveydestä tai vaikkapa avun hakemisesta.
Chattia ylläpitää Sekasin kollektiivi, jota koordinoivat Suomen Mielenterveys ry, Suomen Punainen Risti, Setlementtiliitto sekä SOS-lapsikylä.
Täysin uusi idea verkkopohjainen chat-palvelu ei ole, vaan edelleen esimerkiksi ryhmäkeskusteluja ja kriisipalveluita tarjoava Tukinet on pyörinyt vuodesta 2000 alkaen.
Kollektiivin toiminnanjohtaja Satu Raappana on koulutukseltaan sosionomi (YAMK) sekä terapeutti ja tehnyt pitkän uran kriisityön parissa. Kollektiivissa on 16 työntekijän lisäksi lähes kaksituhatta ammattilaista ja koulutettua vapaaehtoista.
Raappanan mukaan nuorten chat ei pysty kokonaan poistamaan nuorten pahaa oloa, mutta se voi kuitenkin antaa tukea ja tuoda turvaa vaikeissa tilanteissa. Isolle osalle nuorista nimetön verkkokeskustelu on luonteva tapa puhua omista ajatuksistaan.
“Anonymiteettia voi itse säädellä ja se helpottaa yhteydenottoa ja vaikeista asioista puhumista. Valta on nuorella, keskustelu loppuu silloin kun haluaa. Chat on myös yhdenvertainen, sillä melkein kaikilla on kännykkä.”
“Ei kasvokkainenkaan kohtaaminen täydellistä ole. Toki chatista puuttuu eleet ja äänet, mutta kommunikoida voi hymiöiden ja lyhenteidenkin avulla.”
Jonoa keskusteluihin on hurjasti, keskimäärin keskustelun vapautumista joutui odottamaan joulukuussa puolitoista tuntia. Vuonna 2020 chattiin tuli peräti 170 000 yhteydenottoa. Chatin viiden vuoden historian aikana suosituimmat keskustelunaiheet ovat pysyneet samana. Eniten nuoret kertovat pahasta olostaan kuten esimerkiksi ahdistuksesta, masennuksesta ja peloista.
Puhetta riittää myös ihmissuhteista ja vanhemmista. Joka kymmenes keskustelu liittyy Raappanan mukaan itsetuhoisiin ajatuksiin. Korona-aikana keskusteluissa on korostunut arjen huolet ja murheet.
Raappanan mukaan moni nuori pelkää palveluluukkuja, puhelinsoittoja ja kasvokkain kohtaamisia.
“Mietimme tarvittaessa keskusteluissa sitä, miten omista asioistaan pystyisi kertomaan terveyskeskuksessa. Olemme luoneet Kelan, Ohjaamojen ja nuorten turvatalojen kanssa digipolut, meiltä saa linkin heidän verkkopalveluihinsa ja sinne pääsee jatkamaan chatista suoraan.”
Yksityiset lääkärikeskukset osaavat hyödyntää etäpalveluita jo hyvin, mutta julkinen tulee kaukana perässä, Raappana sanoo. Hänen mukaansa julkisella puolella verkkopalveluita pidetään usein puhelinluettelomaisina: kerrotaan, missä osoitteessa “oikea” palvelu sijaitsee ja miten sinne pääsee.
“Kaiken pitäisi olla saatavilla verkosta. Annetaan ihmisten itse valita mitä palveluita käyttää ja miten. Ei nämä verkkopalvelut mitään rakettiajoa ole.”
Kaikkea ei kannata tehdä yksin, vaan tulevien hyvinvointialueiden kannattaisi Raappanan mielestä tehdä yhteistyötä verkkopalveluiden kehittämisessä. Yksittäiset alueet eivät luultavasti pysty tarjoamaan tarpeeksi laajoja aukioloaikoja verkkopalveluissa. Se on ongelma myös apua etsivälle nuorelle. Sekasin-chat pystyy palvelemaan nuoria laajoilla aukioloajoilla, koska kymmenet järjestöt tekevät yhteistyötä palvelun taustalla.
“Jos joka ikinen kunta ja hyvinvointialue tekee oman palvelunsa, nuoretkin miettivät, että minne menisin ja koska menisin. Jos nuori menee keskiviikkoiltana etsimään apua ja palvelu on auki tiistaisin yhdeksästä yhteentoista niin nuori ei odota viikkoa. Silloin hän menee ja tekee jotain muuta.”
Verkkopohjaisilla keskustelualustoilla voidaan myös säästää, kunhan mukana on tarpeeksi monta toimijaa.
“Kun yksi taho järjestää tekniikan, alustan ja teknisen tuen niin kaikkien ei tarvitse niitä ostaa. Teknisesti alustaa pystyy myös laajentamaan tarpeen mukaan helposti.”
FAKTA: Nuorisopsykiatrian osastohoidon tarve kaksinkertaistui Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2015–2020. Itsetuhoisuuden vuoksi osastolla hoidettujen määrä nousi 103 prosenttia ja psykoottisten potilaiden määrä kasvoi samaan aikaan yli 90 prosenttia. (Lähde: Tays)
THL:n kehittämispäällikkö ehdottaa kuormittuneisiin opiskeluhuoltopalveluihin yhden oven periaatetta
Korona on kasvattanut nuorten mielenterveyshoitovelkaa. Esimerkiksi kouluterveydenhoitajia on siirretty hoitamaan koronapotilaita.
Opiskeluhuoltopalvelut siirtyvät sote-uudistuksessa hyvinvointialueiden ja sitä kautta uusien aluevaltuustojen vastuulle. Jo aiemmin sosiaali- ja terveystoimessa olleiden koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien sekä koululääkärien lisäksi jatkossa samassa hallinnossa ovat myös koulupsykologit ja -kuraattorit.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Johanna Jahnukainen sanoo, että käytännössä lasten ja nuorten arjessa muutosta ei pitäisi huomata.
“Tuttu terkkari ei vaihdu ja opiskeluhuollon työntekijät pysyvät kouluilla ja oppilaitoksissa lähipalveluna.”
Jahnukaisen mukaan muutos tullee vähentämään eri alueilla asuvien nuorten välistä epätasa-arvoa. Palveluiden saatavuuden ja laadun pitäisi olla jatkossa yhtenäisempi. Nyt se ei sitä ole, vaan alueellisia eroja on paljon.
Kuten muuhunkin sosiaali- ja terveydenhuoltoon, myös opiskeluterveydenhuoltoon ja nuorten mielenterveyspalveluihin on kasaantunut koronan myötä paljon hoitovelkaa. Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt etäopiskelun, eristäytymisen, vertaistuen ja sosiaalisen tuen puuttumisen sekä opiskeluvaikeuksien takia.
“Huonosti voivien nuorten osuuden lisääntyminen oli nähtävissä jo ennen koronaa. Pandemia on lisännyt kasvua ja esimerkiksi ahdistuneisuus, masennus ja syömishäiriöt ovat lisääntyneet nuorilla, erityisesti tytöillä”, Jahnukainen sanoo.
Mielenterveysongelmien hoitovelkaan vaikutti myös palveluiden karsiminen. Esimerkiksi kouluissa ja toisella asteella työskennelleitä terveydenhoitajia on siirretty korona-aikana muihin tehtäviin, kuten antamaan rokotteita ja hoitamaan koronavastaanottoa. Tämä siitäkin huolimatta, että sosiaali- ja terveysministeriö vetosi kuntiin, että lasten ja nuorten palveluista ei tulisi pandemian aikana tinkiä.
Aluevaltuustot ovat paljon vartijoina, sillä ne tulevat päättämään myös nuorten mielenterveyspalveluista: Siitä, missä palveluita tarjotaan ja miten paljon niille annetaan rahaa.
Vuoden 2022 alusta alkaen oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa on määritelty työntekijäkohtaiset oppilasmäärät eli se, kuinka paljon kuraattoreita ja psykologeja tarvitaan suhteessa oppilas- tai opiskelijamäärään.
Opiskeluhuoltopalvelut ja niiden sisältämät mielenterveyspalvelut tarvitsevatkin siis jatkossa enemmän resursseja eli rahaa.
“On arvovalinta, halutaanko palvelut sellaiseksi kuin lainsäätäjä on ne tarkoittanut. Hurja palveluvelka pitää myös kuroa kiinni ja siihen tarvitaan tukea. Tästä ei pelkällä hyvällä tahdolla päästä eteenpäin”, Jahnukainen sanoo.
Palveluiden parantamiseksi Jahnukainen ehdottaa opiskeluhuoltopalveluihin yhden oven periaatetta.
“Ei tarvitsisi tietää, mitä tai ketä asia koskee, vaan voisi tulla ovesta sisään ja sitten voitaisiin yhdessä selvittää, kuka voisi parhaiten auttaa. Ei nuoren tarvitse tietää, tarvitseeko hän kuraattoria, terveydenhoitajaa vai psykologia.”
Nuorten kannalta tärkeitä palveluita jää jatkossakin kuntiin, kuten esimerkiksi opetustoimi sekä liikunta-, kulttuuri- ja työllisyyspalvelut. Nuorten opiskeluhuoltopalvelut sijaitsevat oppilaitoksissa, joita kunnat pyörittävät. Aluevaltuustojen on tehtävä siis saumatonta yhteistyötä kuntien kanssa.
“Kaikki lähtee aina halusta tehdä yhteistyötä. Toki jo tähän mennessä yhteistyö on toiminut kahden eri hallintokunnan kanssa, joten miksei se toimisi jatkossakin.”
Asiantuntijoiden ratkaisut pähkinänkuoressa
- Jokaisella on oikeus saada tarpeen mukaista hoitoa mielenterveyden oireiluun silloin kun sitä tarvitsee. Apua on saatava nopeasti ja helposti, olivat kyseessä sitten ensimmäiset oireet tai pitkittyneet mielenterveyden ongelmat. Terapiatakuu on toteutettava kaikilla hyvinvointialueilla.
- Yhdenkään nuoren ei pidä joutua pompoteltavaksi luukulta ja ovelta toiselle, vaan apua on saatava yhdellä yhteydenotolla. Hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyön on oltava saumatonta, jotta palvelut ovat nuorelle mahdollisimman selkeitä ja sujuvia.
- Mielenterveystyöhön ja -palveluihin on suunnattava lisää resursseja. Rahoitusta on lisättävä pitkäjänteisesti, ei vain määräaikaisilla hankkeilla. Mielenterveyspalveluihin osoitettujen resurssien suhteellista osuutta kaikesta terveydenhuollosta on kasvatettava, jotta se vastaa kasvanutta palveluntarvetta.
- Koronan vaikutukset varsinkin nuoriin näkyvät vielä pitkään sen jälkeen, kun päivänpolttava pandemiatilanne helpottaa. Nuoruuttaan pandemia-aikana eläneet ikäluokat tarvitsevat tukea myös tulevina vuosikymmeninä.
- Jokaisella päätöksellä on vaikutuksia niin nuoriin kuin mielenterveyteen. Nuorten elämään vaikuttavat rakenteelliset muutokset kuormittavat nuoria. Kaikissa suurissa uudistuksissa on tehtävä nuori- ja mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointi.
- Hyvinvointialueilla on rakennettava kohtaamisen mahdollistavia palveluita, joissa voidaan saada kokonaiskuva nuoren elämästä ja arjesta. Mielenterveyspalveluissa on huomioitava yksilön lisäksi myös lähipiirin tuen tarve ja merkitys toipumiselle. Mielenterveyspalveluiden on oltava ihmislähtöisiä ja ihmisoikeuksiin perustuvia.
- Kolmannen sektorin tekemä työ täydentää julkisen sektorin palveluita. Kolmas sektori auttaa yksilöitä elämän kriisitilanteissa, kannattelee toipuessa ja välittää vertaistukea. Hyvinvointialueiden on varmistettava järjestöjen toimintaedellytykset myös jatkossa.
- Sosiaali- ja terveyspalveluita on saatava myös verkosta. Verkkopalvelut mahdollistavat tuen saamisen ilman ajanvarausta, niinä kellonaikoina kun tukea tarvitaan ja tarvittaessa nimettömänä. Verkkopalveluita kannattaa kehittää hyvinvointialueiden yhteistyönä ja rakentaa digipolkuja eri palveluiden välille.
- Palveluiden käyttäjiä on osallistettava ja kuunneltava palveluiden kehittämisessä, jotta palvelut vastaavat aidosti ihmisten tarpeisiin.
Mielenterveyspoolin aluevaalitavoitteet
1. Vahvistetaan perustason mielenterveyspalveluita Terapiatakuulla
Perustason mielenterveyspalveluita on vahvistettava ottamalla Terapiatakuu käyttöön kaikilla hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden on taattava pääsy psykoterapeuttiseen tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon neljän viikon sisällä ensimmäisestä yhteydenotosta.
2. Lisätään matalan kynnyksen mielenterveysapua
Hyvinvointialueilla on tarjottava matalan kynnyksen mielenterveysapua ilman lääkärin lähetettä. Hoitoonpääsyn takaamiseksi hyvinvointialueiden on perustettava matalan kynnyksen palvelupisteitä. Matalan kynnyksen hoitoa on tarjottava myös etäyhteydellä sekä puhelimitse. Hoidon jatkuvuus matalan kynnyksen palveluista muihin palveluihin on varmistettava niin, ettei hoitoketju missään tilanteessa katkea.
3. Turvataan palveluiden käyttäjien osallisuus ja selkeät palveluketjut
Erityisesti lasten ja nuorten sekä pitkäaikaisia mielenterveyden haasteita kokevien sosiaalista osallisuutta ja hyvinvointia on vahvistettava takaamalla selkeät palveluketjut ja kolmannen sektorin toimintaedellytykset hyvinvointialueilla. Järjestöjen tarjoamien matalan kynnyksen palveluiden jatkuminen hyvinvointialueilla on varmistettava ja niille on taattava riittävä rahoitus myös tulevaisuudessa hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyönä.
Allianssin aluevaalitavoitteet
- Nuorten mielenterveyspalvelut kuntoon – terapiatakuu toimimaan! Hyvinvointialueiden on lisättävä resursseja nuorten perustason mielenterveyspalveluihin, erityisesti oppilas- ja opiskelijahuoltoon. Valtakunnallisten suositusten lääkäreiden, koulupsykologien, terveydenhoitajien määrästä tulee täyttyä joka alueella.
- Nuorten palveluketjut toimimaan. Hyvinvointialueen tehtävä osana palvelustrategiaansa selkeä suunnitelma siitä, miten mielenterveysongelmista kärsivää nuorta autetaan, miten palveluista toiseen siirtyminen tapahtuu ja miten palvelut sovitetaan yhteen kuntien kanssa.
- Nuorisovaltuustoille puhe- ja läsnäolo-oikeus hyvinvointialueen keskeisiin toimielimiin. Alle 18-vuotiaat ovat ainoa ryhmä, jotka eivät voi itse asettua ehdolle vaaleissa tai äänestää edustajaansa hyvinvointialueen valtuustoon.
- Maksuton ehkäisy kaikille alle 25-vuotiaille. Maksuton ehkäisy on todistetusti toimiva ja asiaa tutkineiden lääkäreiden suosittelema tapa vähentää terveyseroja ja raskaudenkeskeytyksiä sekä lisätä nuorten hyvinvointia.
Julkaisun tiedot:
Korpela, Juho (toim.)
Julkaisija: Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry
10.1.2022
Toteutettu yhteistyössä Mielenterveyspoolin kanssa
ISBN 978-952-7106-98-3
