Oikeus mielenterveyteen

Mielenterveysoikeuksilla tarkoitetaan mielenterveyden näkemistä perusoikeutena, johon kaikilla on yhtäläinen oikeus. Niillä viitataan sekä ihmisoikeuksien toteutumiseen mielenterveyshoidossa että mielenterveystoipujien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen yleisesti. 

Mitä mielenterveysoikeuksiin sisältyy?

Mielenterveysoikeuksiin sisältyvät muun muassa:

• hyväksytyksi tuleminen ja syrjimättömyys
• ihmisarvon ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioitus
• yhdenvertainen oikeus asumiseen, opintoihin, työhön, toimeentuloon ja sosiaaliseen osallisuuteen
• oikeus määritellä itse ne asiat, jotka auttavat selviytymään arjessa, ja saada siihen tarvittava tuki
• oikeus vaikuttaa kansalaisena, päätöksenteon osapuolena, vertaistoimijana ja kokemusasiantuntijana
• oikeus hyvään ja vaikuttavaan hoitoon silloin, kun se on tarpeen
• oikeus ja mahdollisuus käyttää kansalliskieliä ja muita Suomessa puhuttuja kieliä sekä saada riittävä tulkkaus- ja käännösapu mielenterveyspalveluissa.

Mielenterveysoikeuksien edistäminen edellyttää toimia kaikilla yhteiskunnan tasolla. Tietoisuutta oikeuksista ja suunnitelmallista edistämistyötä tarvitaan niin päätöksentekijöiltä, viranomaisilta, mielenterveyden ammattilaisilta, työnantajilta kuin opettajilta ja kasvattajiltakin. Mielenterveystoipujien oma aktivismi on myös tärkeässä roolissa.

Mielenterveysoikeuksia on Suomessa kuvattu muun muassa kansallisessa mielenterveysstrategiassa. Kansainvälisesti mielenterveysoikeuksien oikeudellista perustaa on kuvannut muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO.

Ihmis- ja perusoikeudet muodostavat mielenterveysoikeuksien perustan

Mielenterveysoikeuksien perusta:

• yleismaailmalliset ihmisoikeudet sekä perustuslain mukaiset perusoikeudet
• YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus eli TSS-sopimus
• YK:n sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista
• kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus
• kielelliset oikeudet
• oikeus terveyteen
• oikeus tehdä työtä ja saada opetusta
• oikeus riittävään elintasoon asumisen, toimeentulon, terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi
• oikeus sosiaaliturvaan ja riittäviin terveyspalveluihin

Perus- ja ihmisoikeudet takaavat sellaiset yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka edistävät yksilöiden mielenterveyttä ja suojaavat heitä mielenterveyden häiriöiden riskitekijöiltä. 

Mielenterveysoikeuksiin sisältyy mielenterveyttä suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja sitä vaarantavien tekijöiden vähentäminen. Kohteena on niin koko väestö kuin erityisesti haavoittuvissa olosuhteissa elävät ihmiset.

Erityisen tärkeää on mielenterveyden häiriöitä kokevien henkilöiden perusoikeuksien toteutuminen. Siksi mielenterveyspalveluissa on kiinnitettävä erityistä huomiota mielenterveysoikeuksien toteutumiseen.

Oikeus mielenterveyden häiriöiden laadukkaaseen, näyttöön perustuvaan, tarpeen mukaiseen hoitoon on perustavaa laatua olevana mielenterveysoikeus.

Perusoikeudet eivät toteudu joka tilanteessa yhdenvertaisesti 

Ne ihmiset, joilla on mielenterveyden häiriö, kohtaavat herkästi syrjintää, kielteistä leimaamista ja ennakkoluuloja. Tätä ilmenee sosiaalisessa kanssakäymisessä, työssä, opinnoissa, asumisessa ja erilaisissa palveluissa.

Eri vähemmistöihin kuuluvat tai esimerkiksi vammaiset mielenterveystoipujat ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa. Heihin kohdistuu syrjintää sekä mielenterveyden häiriöön liittyvän stigman että muun syyn, kuten rasismin, homo- tai transfobian tai vammaisuuteen liittyvien ennakkoluulojen vuoksi. 

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden on myös vaikeampi saada hyvää hoitoa mielenterveyspalveluissa, ja kynnys hakea apua voi olla syrjinnän pelon vuoksi korkeampi.

Monet psyykkisiä ongelmia kokevat ihmiset eivät hae hoitoa, koska sairauksien ja palvelujen käytön pelätään leimaavan ja aiheuttavan muuta syrjintää. 

Perusoikeuksiin kuuluu oikeus tahdonvapauteen, itsemääräämiseen ja koskemattomuuteen

Mielenterveyden häiriön kohtaava ihminen joutuu usein ponnistelemaan saadakseen täysimääräisen aseman itseään koskevassa päätöksenteossa. 

Psykiatrisessa sairaanhoidossa on mahdollista käyttää tahdosta riippumatonta hoitoa lainsäädännön erikseen määrittelemissä tilanteissa.

Hyvin toimivat ja käyttäjien hyväksymät palvelut vähentävät tarvetta turvautua tahdosta riippumattomiin toimenpiteisiin. 

Mielenterveysdiagnoosi voi estää hoitoon pääsyn

Joskus mielenterveyden häiriö voi vaikeuttaa somaattisten sairauksien tunnistamista ja diagnosointia. Hoitohenkilökunta ei aina ota vakavasti psyykkisesti sairaan henkilön kertomusta oireistaan. 

Toisaalta esimerkiksi päihdeongelma saattaa estää riittävän avun saamisen mielenterveyden häiriöön. Niin kutsuttu kaksoisdiagnoosi eli mielenterveyden häiriön ja päihdeongelman yhtäaikaisuusei saisi olla este oikean hoidon saamiseksi molempiin asioihin.

Oikea-aikainen tarpeenmukaiseen hoitoon pääsy on jokaisen oikeus. Myös muilla terveydenhuollon ammattilaisilla kuin mielenterveyteen erikoistuneilla tulee olla riittävä ymmärrys mielenterveyden häiriöistä sen varmistamiseksi, että oikealle hoitopolulle ohjaaminen tapahtuu viivytyksettä.

Maailman terveysjärjestö suosittelee monipuolisia toimenpiteitä 

Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut suosituksia mielenterveysoikeuksien toteutumiseksi. WHO:n mukaan mielenterveystoipujien oikeuksia voidaan edistää ja heidän oikeuksiensa loukkauksia ehkäistä muun muassa seuraavilla toimilla:

• Varmistamalla, että mielenterveyttä koskeva lainsäädäntö ja politiikka noudattavat kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, ja että lainsäädäntö ja politiikka sekä turvaavat että edistävät mielenterveyttä.
• Vahvistamalla ihmisoikeuksia mielenterveyspalveluissa. Tämä edellyttää sekä hoidon laadun että oikeuksien toteutumisen arviointia. Myös oikeussuojan toteutuminen, eli mahdollisuus viedä asiansa eteenpäin ja saada oikeutta mahdollisen oikeudenloukkauksen tapauksessa, tulee varmistaa.
• Vahvistamalla yhteisöllisiä ja perusterveydenhuollossa toteutettavia mielenterveyspalveluita ja varmistamalla, että mielenterveystoipujat pääsevät koulutukseen, työhön, sosiaalipalveluihin ja asumiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa.
• Muuttamalla asenteita ja levittämällä tietoisuutta mielenterveystoipujien oikeuksista. Tässä tarvitaan viranomaisten, terveydenhuollon ammattilaisten, kansalaisyhteiskunnan, kokemusasiantuntijoiden, tutkimuslaitosten ja muiden tahojen yhteistyötä.
• Vahvistamalla mielenterveystoipujien ja heidän omaistensa voimavaroja. Hallitusten tulisi tukea mielenterveystoipujien ja heidän läheistensä omia järjestöjä. Näitä järjestöjä tulisi myös kuulla mielenterveyspolitiikan, lainsäädännön ja palveluiden suunnittelussa ja toimeenpanossa.
• Kasvattaa rahallista panostusta mielenterveyteen. Hallitusten tulisi osoittaa suurempi osuus terveysbudjetista mielenterveyteen. Mielenterveyden ammattilaisten koulutuksessa tulisi varmistaa palveluiden korkea laatu, toipumisen edistäminen ja ihmisoikeuksien kunnioitus.

Lue lisää mielenterveysoikeuksista

Kansallinen mielenterveysstrategia 2020-2030

Mielenterveystoipujan oikeudet (mielenterveystalo)

Mental health, human rights and legislation: guidance and practice (WHO)