Oikeus mielenterveyteen

Vammaisvoimaa -mielenosoitus eduskuntatalon portailla. Näkyvissä kylttejä, puhujia, tulkkeja ja vammaisia ihmisiä.

Mielenterveys on paitsi toimintakyvyn pohja, myös perus- ja ihmisoikeuskysymys. Mielenterveyteen liittyviä perus- ja ihmisoikeuksia kutsutaan mielenterveysoikeuksiksi. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen tukee sekä mielenterveyttä että mielenterveysoikeuksia.

Mielenterveysoikeudet eivät ole virallisesti erillinen oikeuksien kategoriansa, vaan ne tuovat mielenterveyden näkökulman perus- ja ihmisoikeuksiin sekä niiden seurantaan ja valvontaan.

Ihmis- ja perusoikeudet muodostavat mielenterveysoikeuksien perustan

Mielenterveysoikeudet kuuluvat jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle, ja niiden perustasta ja vahvistamisesta tulee huolehtia. Mielenterveysoikeuksiin sisältyy mielenterveyttä suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja sitä vaarantavien tekijöiden vähentäminen yhteiskunnassa.

Mielenterveysoikeuksien pohjana on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määritellyt yleismaailmalliset ihmisoikeudet sekä perustuslain mukaiset perusoikeudet. Näiden mukaisiin mielenterveysoikeuksiin liittyvät

ihmisarvon kunnioitus,
oikeus yhdenvertaisuuteen, syrjimättömyyteen ja saavutettavuuteen,
oikeus omaan identiteettiin,
oikeus elämään ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa,
oikeus tehdä työtä ja ansaita elantonsa,
oikeus saada opetusta ja koulutusta,
oikeus asumiseen ja asuinpaikkansa valitsemiseen,
oikeus riittävään toimeentuloon,
oikeus sosiaaliturvaan,
oikeus osallistua oman yhteisönsä ja yhteiskunnan toimintaan,
oikeus vaikuttaa yhteiskunnassa eri rooleissa, kuten äänestäjänä, kokemusasiantuntijana, vertaistoimijana tai päättäjänä,
kielelliset ja kulttuuriset oikeudet,
uskonnon ja vakaumuksen vapaus,
oikeus riittävään lepoon ja vapaa-aikaan,
oikeus nauttia kulttuurista ja osallistua kulttuurin toteuttamiseen ja itsensä ilmaisuun.

Perus- ja ihmisoikeudet takaavat sellaiset yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka edistävät yksilöiden mielenterveyttä ja suojaavat heitä mielenterveyden häiriöiden riskitekijöiltä.

Mielenterveysoikeuksien kannalta keskeisiä sopimuksia ovat

yleismaailmalliset ihmisoikeudet sekä perustuslain mukaiset perusoikeudet,
YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus eli TSS-sopimus,
YK:n sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista eli CRPD.

Suomessa mielenterveysoikeuksia on kuvattu muun muassa kansallisessa mielenterveysstrategiassa.

Perustuen sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, valtiolla on velvollisuus toteuttaa, suojella ja edistää jokaisen kaikkia perus- ja ihmisoikeuksia, mukaan lukien mielenterveyteen liittyviä.

Melenterveysoikeudet on turvattava esimerkiksi

järjestämällä toimivat, yhdenvertaiset ja tarpeenmukaiset mielenterveyspalvelut,
ehkäisemällä mielenterveysongelmia eri keinoin,
turvaamalla yksilön oikeussuoja sekä
torjumalla mielenterveyttä heikentäviä perus- ja ihmisoikeusongelmia, kuten köyhyyttä ja syrjintää.

Haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien toteutumisessa on suurimpia puutteita

Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että turvataan myös haavoittuvassa asemassa olevien oikeudet, mukaan lukien ihmiset, joilla on mielenterveysongelmia.

Mielenterveysoikeuksien suojelua ja vahvistamista tarvitsevat erityisesti

haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset, kuten vakavia psykiatrisia sairauksia sairastavat ja muut, joilla on mielenterveysongelmia, sekä heidän omaisensa,
kulttuurisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset,
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset,
paperittomat,
lapset,
ikääntyneet.

Monet psyykkisiä ongelmia kokevat ihmiset eivät hae hoitoa, koska sairauksien ja palvelujen käytön pelätään leimaavan ja aiheuttavan muuta syrjintää.

Mielenterveyden häiriön kohdannut ihminen joutuu usein ponnistelemaan saadakseen täysimääräisen aseman itseään koskevassa päätöksenteossa.

Perusoikeuksiin kuuluu oikeus tahdonvapauteen, itsemääräämiseen ja koskemattomuuteen. Psykiatrisessa sairaanhoidossa on kuitenkin mahdollista käyttää tahdosta riippumatonta hoitoa lainsäädännön erikseen määrittelemissä tilanteissa. Hyvin toimivat ja käyttäjien hyväksymät palvelut vähentävät tarvetta turvautua tahdosta riippumattomiin toimenpiteisiin.

Perusoikeudet eivät toteudu monessa tilanteessa yhdenvertaisesti

Mielenterveyden häiriöitä sairastavien ja näistä toipuvien sekä heidän omaistensa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on monia puutteita.

Häpeäleima eli stigma, ennakkoluulot, syrjintä tai muu väärä kohtelu aiheuttavat oikeuksien laiminlyöntejä ja heikentävät tilannetta entisestään.Tätä ilmenee sosiaalisessa kanssakäymisessä, työssä, opinnoissa, asumisessa ja erilaisissa palveluissa.

Mielenterveysoikeuksien puutteet ilmenevät muun muassa seuraavasti:

Mielenterveysongelma tai -diagnoosi estää tai hidastaa pääsyä somaattisen sairauden tutkimuksiin tai oikean diagnoosin saamista. Psyykkisesti sairaan henkilön kertomusta fyysistä oireista ei välttämättä oteta vakavasti terveydenhuollosta.

Mielenterveyden häiriön ja päihdeongelman yhtäaikaisuus eli niin kutsuttu kaksoisdiagnoosi voi estää riittävän avun saamisen mielenterveyden häiriöön. Sekä päihde- että mielenterveysongelmaan tulee saada apua. Mielenterveysongelman hoidon alistaminen päihdeongelman hoidolle on erityisen ongelmallista silloin, kun mielenterveyden häiriö ei johdu päihdeongelmasta.

Laitoksessa asuvien vakavaa psykiatrista sairautta sairastavien henkilöiden oikeudet eivät toteudu. Tämä voi konkretisoitua esimerkiksi puuttuvana itsemääräämisoikeutena lääkitykseen tai seksuaalioikeuksien rajoittamisena. Itsemääräämisoikeuslainsäädännön puuttuminen hämärtää itsemääräämisoikeutta loukkaavien käytäntöjen tunnistamista ja arvioimista.

Kielelliset oikeudet eivät toteudu mielenterveyspalveluissa. Omakielisten palveluiden toteutumisessa ja tulkkauksessa esimerkiksi ruotsin- ja saamen- ja viittomakielillä asioivilla on puutteita.Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus antaa asiakkaalle ymmärrettävää tietoa hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja muista hoitoon liittyvistä asioista. Mahdollisuus asioimiseen omalla äidinkielellä voi vaikuttaa positiivisesti potilaan toipumisennusteeseen. Tilanne, jossa potilas ei ymmärrä, mitä hänelle tehdään, voi johtaa virheelliseen toimintaan ja pahimmillaan olla traumaattinen.

Syrjintä ja vähemmistöstressi kuormittavat mielenterveyttä yhteiskunnassa ja palveluissa. Vähemmistöön kuuluvien ja esimerkiksi vammaisten henkilöiden kokema syrjintä aiheuttaa sekä henkistä kuormitusta että esteitä esimerkiksi työhön pääsylle tai palveluiden saannille. Syrjintä voi ilmetä jopa väkivaltana. Mielenterveyspalveluiden ammattilaisten asenteet tai riittämätön ymmärrys rasismista tai muusta syrjinnästä voivat ilmetä syrjintänä mielenterveyspalveluissa.

Ihmiset, joilla on mielenterveyden häiriö, kohtaavat herkästi syrjintää, kielteistä leimaamista ja ennakkoluuloja. Tätä tapahtuu sosiaalisessa kanssakäymisessä, työssä, opinnoissa, asumisessa ja erilaisissa palveluissa.

Kehitysvammaisten ihmisten ja vanhusten ylilääkintä. Laitoksissa asuvat ihmiset, kuten osa kehitysvammaisista tai kroonisesti sairaista vanhuksista, voivat olla vallankäytön kohteena. Psyykenlääkkeitä voidaan käyttää ihmisen rauhoittamiseen ja helppohoitoisuuden varmistamiseen. Tällöin riskinä on ylilääkitys ja ihmisen toimintakyvyn heikkeneminen tavalla, joka ei vastaa hänen tarvettaan tai vointiaan. Kyse voi olla itsemääräämisoikeuden loukkauksesta.

Seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät toimenpiteet.
Niin kutsuttu ”eheytyshoito”, jonka tavoitteena on muuttaa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti toiseksi, on mielenterveydelle erittäin vahingollista. ”Eheytyshoito” ei eheytä ketään, vaan loukkaa ihmisen oikeutta elää yhdenvertaisesti sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvana. Terveydenhuollon ammattilaisen on epäeettistä tarjota tai toteuttaa ”eheyttämistä”.

Köyhyydestä ja työttömyydestä johtuva psyykkinen kuormitus ja kohonnut riski sairastua mielenterveyden häiriöön. Köyhyys on yksi suurimpia heikentyneen mielenterveyden riskitekijöitä. Mielenterveyden ongelmat kasautuvat Suomessa etenkin pienituloisille ja vähän koulutetuille ihmisille. Köyhyys aiheuttaa pitkittynyttä stressiä toimeentulosta ja kaventaa tulevaisuuden näköaloja. Lapsuudessa koettu köyhyys lisää riskiä heikkoon koulumenestykseen, työttömyyteen, mielenterveysongelmiin ja ylivelkaantumiseen.

Mielenterveysdiagnoosi estää vakuutuksen saamisen. Mielenterveysdiagnoosi tai esimerkiksi psykoterapiassa käyminen voi estää esimerkiksi terveys-, henki- tai matkavakuutuksen saamisen. Jokaisen ihmisen tilannetta täytyy tarkastella yksilöllisesti. Jos mielen oireilu tai hoitoon hakeutuminen johtaa automaattisesti vakuutuksen hylkäämiseen, kyse voi olla syrjinnästä.

Mielenterveyskuntoutujan omainen, esimerkiksi lapsi, jää vaille riittävää tukea. Mielenterveyden häiriötä sairastavan ihmisen lähipiiriin kuuluvilla ihmisillä on korkea riski sairastua itse mielenterveyden häiriöön. Mielenterveyspalveluissa he jäävät usein vaille riittävää tukea. Omaisen jaksaminen tulisi ottaa paremmin huomioon myös esimerkiksi hoitojärjestelmässä.

Mielenterveysoikeuksia terveys- ja sosiaalipalveluissa parannetaan osaamista vahvistamalla

Mielenterveysoikeuksien ytimessä on oikeus terveyteen, johon kuuluu myös mielenterveys. Terveys- ja sosiaalipalveluissa ja kuntoutuksessa tämä tarkoittaa muun muassa oikeutta:

riittäviin, esteettömiin ja saavutettaviin terveys- ja sosiaalipalveluihin sekä kuntoutukseen,
mielenterveyden häiriöiden tietoon perustuvaan, tarpeenmukaiseen ja oikea-aikaiseen hoitoon,
määrätä itse omasta kehosta, hoidosta ja arjen järjestämisestä eli itsemääräämisoikeutta,
somaattisten terveysongelmien tutkimuksiin ja hoitoon psykiatrisesta diagnoosista tai oireista riippumatta,
riittävään toimeentuloon sairauden ja kuntoutumisen aikana,
saada tukea tuen tarpeen mukaisesti,
yhdenvertaiseen kohteluun riippumatta kielestä, ihonväristä, uskonnosta, vähemmistöön kuulumisesta, diagnoosista, vammaisuudesta tai päihdeongelmasta,
saada terveyspalvelut omalla kielellään kansallisen kielilainsäädännön mukaisesti tai saada riittävä tulkkaus- ja käännösapu.

Oikeus mielenterveyden häiriöiden laadukkaaseen, näyttöön perustuvaan, tarpeen mukaiseen hoitoon on perustavaa laatua olevana mielenterveysoikeus.

Mielenterveysoikeuksien perustaa sosiaali- ja terveyspalveluissa rakentaa perus- ja ihmisoikeuksien tuntemus ja ymmärrys niiden toteutumisesta käytännössä, niiden loukkausten tai laiminlyöntien tunnistaminen sekä näihin puuttuminen.

Kaikki sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, myös muut kuin mielenterveyteen erikoistuneet, tarvitsevat riittävän tiedon tason paitsi mielenterveyden häiriöistä myös mielenterveyttä vahvistavista ja kuormittavista asioista sekä mielenterveydestä voimavarana. Lisäksi erityishuomiota tarvitaan mielenterveysongelmiin liittyvän stigman tunnistamiseksi ja vähentämiseksi.

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee monipuolisia toimenpiteitä

Mielenterveyden ja ihmisoikeuksien yhteyttä sekä oikeudellista perustaa on kuvannut Maailman terveysjärjestö WHO, joka on antanut suositukset mielenterveysoikeuksien edistämiseksi ja mielenterveyskuntoutujien oikeuksien vahvistamiseksi:

Varmistetaan, että mielenterveyttä koskeva lainsäädäntö ja politiikka noudattavat kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, ja turvaavat sekä edistävät mielenterveyttä.
Vahvistetaan ihmisoikeuksia mielenterveyspalveluissa. Tämä edellyttää sekä hoidon laadun että oikeuksien toteutumisen arviointia. Myös oikeussuojan toteutuminen, eli mahdollisuus viedä asiansa eteenpäin ja saada oikeutta mahdollisen oikeudenloukkauksen tapauksessa, tulee varmistaa.
Vahvistetaan yhteisöllisiä ja perusterveydenhuollossa toteutettavia mielenterveyspalveluita. Varmistetaan, että mielenterveystoipujat pääsevät koulutukseen, työhön, sosiaalipalveluihin ja asumiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Muutetaan asenteita ja vahvistetaan tietoisuutta mielenterveystoipujien oikeuksista. Tässä tarvitaan viranomaisten, terveydenhuollon ammattilaisten, kansalaisyhteiskunnan, kokemusasiantuntijoiden, tutkimuslaitosten ja muiden tahojen yhteistyötä.
Vahvistetaan mielenterveystoipujien ja heidän omaistensa voimavaroja. Hallitusten tulisi tukea mielenterveystoipujien ja heidän läheistensä omia järjestöjä, joita tulisi kuulla mielenterveyspolitiikan, lainsäädännön ja palveluiden suunnittelussa ja toimeenpanossa.
Kasvatetaan rahallista panostusta mielenterveyteen. Hallitusten tulisi osoittaa suurempi osuus terveysbudjetista mielenterveyteen. Mielenterveyden ammattilaisten koulutuksessa tulisi varmistaa palveluiden korkea laatu, toipumisen edistäminen ja ihmisoikeuksien kunnioitus.

Mielenterveysoikeuksien seurataan osana perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa

Koska mielenterveysoikeudet ei ole erillinen oikeuksien kategoria, niiden toteutumista ei seurata erikseen, vaan osana muuta perus- ja ihmisoikeuksien seurantaa ja valvontaa.

Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista seuraavat ja valvovat kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet, kuten YK:n eri sopimusvalvontakomiteat ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, sekä kotimaiset laillisuusvalvojat, kuten eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri. Myös tuomioistuinten tulee ottaa perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet huomioon ratkaisukäytännössään.

Vakavista psykiatrisista häiriöistä kärsivillä on usein hyvin rajalliset voimavarat tunnistaa tai nostaa esiin heihin kohdistuvia perus- ja ihmisoikeusloukkauksia tai vaatia niiden korjaamista. Häpeäleima, ennakkoluulot ja joidenkin psykiatristen sairauksien luonne myös vaikeuttavat kantelu- ja valitusprosessien käynnistämistä.

Hoitoon pääsyn, sen laadun ja sisällön osalta oikeuksien toteutumista vaikeuttavat muun muassa terveydenhuollon resurssit ja asiantuntijavalta. Siten erityisesti vakavia psykiatrisia häiriöitä sairastavien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurantaa tulisi vahvistaa.