Mielenterveyspoolin lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle koskien hallituksen esitystä eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.
Sote-lausunnon keskeiset teemat
- Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on välttämätöntä toteuttaa onnistuneesti mahdollisimman pian.
- Uudistuksen onnistumisen edellytys on se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden (ml. mielenterveyden palvelut) painopistettä siirretään hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä perustason palveluiden vahvistamiseen. Mielenterveyspalvelut tulee saattaa yhtä vahvaksi osaksi perusterveydenhuoltoa kuin somaattisten vaivojen hoito.
- Varhainen ja oikea-aikainen apu ehkäisee tilanteiden vaikeutumista ja vähentää kustannuksia. Perusterveydenhuollossa pitää siksi olla saatavilla laatuvaatimukset täyttävät ja palveluvalikoimaneuvoston suositusten mukaiset mielenterveyspalvelut, myös kiireellisinä.
- Tulevaisuuden sote-keskus kehittämishankkeet (esimerkiksi HUS:n Terapiat etulinjaan) ovat tärkeitä osana palveluiden kehittämistä, mutta vaativat ehdottomasti tuekseen terveydenhuolto- ja mielenterveyslakien uudistamista sekä mielenterveyspalveluiden riittävää ja pysyvää resurssointia perusterveydenhuollossa Terapiatakuu-kansalaisaloitteen ehdottamalla tavalla.
- Hyvinvointialueiden vastuuta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on laajennettava esitetystä.
- Hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyön turvaamiseksi alueiden rakenteista on säädettävä siten, että hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn vastuutahojen joukossa on oltava yhteistyötoimielin, jossa ovat edustettuna hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä tekeviä järjestöjä.
- Järjestöjen matalan kynnyksen toiminta on usein kustannustehokas tapa lisätä ihmisten hyvinvointia, mielenterveyttä ja toimintakykyä. Uudistuksen rahoituksessa on varmistettava, että nämä toiminnot eivät jää väliinputoajiksi, vaan rahoituspohjalle löydetään ratkaisut mahdollisesti hyvinvointialueiden sekä kuntien yhteistyönä ja että järjestöillä on myös jatkossa mahdollisuudet matalan kynnyksen toiminnan tuottamiseen.
- Mielenterveyspalvelujen käyttäjille tarjotusta henkilökohtaisesta budjetista on myönteisiä kokemuksia. Henkilökohtainen budjetointi lisää palvelukentän monipuolisuutta ja siirtää palvelukäytön painopistettä kuntoutujan arjen tukeen. Henkilökohtainen budjetti tukee mielenterveys- ja päihdekuntoutujien voimaantumista ja toimijuutta, jolloin asiakastyytyväisyys on parempi kuin tavanomaisissa tavoissa tarjota palveluja.
- Opiskeluhuollon työn jatkuvuuden ja vaikuttavuuden varmistamisen tueksi eduskunnan tulisi esittää kahta lausumaa lain käsittelyn yhteydessä:
- Ensimmäisessä lausumassa tulee edellyttää valtioneuvostoa seuraamaan opiskeluhuoltoon esitettyjen uudistusten vaikutuksia yhteisöllisen ja yksilöllisen opiskeluhuollon työn resursseihin ja toteuttamiseen.
- Toisessa lausumassa tulee edellyttää lisäresursseja lasten ja nuorten mielenterveyden lähipalveluihin, erityisesti huomioiden opiskeluhuollon tarpeet
- Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on tärkeää ymmärtää konkreettisesti perheiden yksilölliset tarpeet, ja taata sekä resurssit että erilaisten ennaltaehkäisevien palveluiden ja tuen muotojen saatavuus erityisesti parisuhteiden ja vanhemmuuden haasteiden tukemiseen sekä koko perheen tukemiseen tilanteissa, joissa perheenjäsen sairastaa psyykkisesti.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistuksesta yleisesti
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on välttämätöntä toteuttaa onnistuneesti mahdollisimman pian, sillä kuntatalouden kasvavat ongelmat uhkaavat entisestään pahentaa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen tilannetta. Vahvempiin järjestäjiin siirtyminen antaa mahdollisuuden parantaa yhdenvertaisuutta sekä palveluiden saatavuutta ja integraatiota.
Nykyistä suuremmat ja vahvemmat järjestäjät mahdollistavat palvelujen paremman yhteensovittamisen sekä eheämmät hoitoketjut, kun perustaso ja erikoissairaanhoito ovat saman toimijan vastuulla. Suuremmalla järjestäjällä voi myös olettaa enemmän osaamista paljon palveluja tarvitsevien tilanteista.
Uudistus myös mahdollistaa hoidon painopisteen siirtämistä perustasolle, mikä osaltaan voisi ratkaista perustason hoidon saatavuuden ongelmia ja onnistuessaan tuottaa pitkällä aikavälillä kustannussäästöjä. Uudistuksen onnistumisen edellytys on se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden (ml. mielenterveyden palvelut) painopistettä siirretään hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä perustason palveluiden vahvistamiseen. Mielenterveyspalvelut tulee saattaa yhtä vahvaksi osaksi perusterveydenhuoltoa kuin somaattisten vaivojen hoito.
Mielenterveyspalveluiden kehittäminen osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta
Varhainen ja oikea-aikainen apu ehkäisee tilanteiden vaikeutumista ja vähentää kustannuksia.
Mielenterveyspalveluissa tulee edistää matalan kynnyksen, ennalta ehkäiseviä ja varhaisen tuen periaatteella toteutettavia palveluita, joissa huomioidaan myös psyykkisesti sairastuneen läheiset. Perusterveydenhuollossa pitää siksi olla saatavilla laatuvaatimukset täyttävät ja palveluvalikoimaneuvoston suositusten mukaiset mielenterveyspalvelut, myös kiireellisinä.
Palveluissa on huomioitava myös sairastuneen läheiset ja perhe, ja on tunnustettava perheet mielenterveystyön perusyksiköksi ja läheissuhteiden merkitys keskeiseksi osaksi mielen sairauksista toipumista.
Mielenterveyspalvelujen kehittäminen on suunnattava terveys- ja sosiaalipalveluiden perustason moninaiseen psykososiaaliseen hoitoon. Tämä voidaan toteuttaa vahvistamalla monialaista mielenterveyden osaamista osana perustason toimintaa. Tulevaisuuden sote-keskus kehittämishankkeet (esimerkiksi HUS:n Terapiat etulinjaan) ovat tärkeitä osana palveluiden kehittämistä, mutta vaativat ehdottomasti tuekseen terveydenhuolto- ja mielenterveyslakien uudistamista sekä mielenterveyspalveluiden riittävää ja pysyvää resurssointia perusterveydenhuollossa Terapiatakuu-kansalaisaloitteen ehdottamalla tavalla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on mahdollista parantaa mielenterveys- ja päihdetyön toimivuutta. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan tilaaman YhdessäMielin -hankkeen raporttiin on koottu toimivia näyttöön perustuvia toimintamalleja, joilla mielenterveys- ja päihdepalveluja voidaan uudistaa. Ammattilaisten ja tutkijoiden tietoon perustuvien ehdotusten ohella hankkeessa otettiin huomioon laajasti kansalaisten, palveluiden käyttäjien ja heidän omaistensa näkemykset.
Sosiaali- ja terveyskeskusten palveluja täydentämään tarvitaan ihmisten arjessa toimivia etsiviä ja matalan kynnyksen palveluja, joissa hyödynnetään vertaistukea ja järjestöjä. Palveluohjaukseen tarvitaan myös palveluluotseja, joilla on laaja ymmärrys palvelukentästä. Muita toimivaksi todettuja malleja sosiaali- ja terveyssektorin ja muiden sektoreiden yhteistyöhön ovat lisäksi yksilöllinen työhön sijoituksen ja tuen malli, klubitalomalli ja Asunto ensin -malli sekä omaan asuntoon viety arjen tuki. Eri tahojen välistä yhteistyötä tulisi edistää päätöksenteon tueksi rakennettavalla mielenterveysvaikutusten arvioinnilla.
Mielenterveyspalveluita kehitettäessä tulee turvata eheät hoitoketjut matalan kynnyksen palveluista, perusterveydenhuoltoon ja aina erikoissairaanhoitoon asti. Eheät hoitoketjut ja riittävä tuki palvelusta toiseen siirryttäessä takaavat keskeytyksettömän tuen sekä tarjoaa pitkäjänteisesti turvaa ja rinnallakulkijuutta julkisesti rahoitettujen palveluiden piirissä. Hoidon painopisteen siirtäminen perusterveydenhuoltoon ja matalan kynnyksen palveluihin ei saa johtaa hoidon laadusta sekä saatavuudesta tinkimiseen pitkäaikaisesti sairastavien ja paljon tukea tarvitsevien osalta.
Hyvinvointialueet vahvemmin mukaan hyvinvointia ja terveyttä edistävään työhön
Hyvinvointialueilla tulee olla mahdollisuuksia tehdä myös merkittävää hyvinvointia edistävää työtä. Hyvinvointia ja terveyttä edistävälle työlle pitää olla varattuna hyvinvointialueilla riittävät resurssit. Uudistusta tehtäessä ja vakiinnuttaessa on olemassa riski, että resurssit menevät pääasiassa korjaavaan työhön erikoissairaanhoidossa. On tärkeää, että hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävää työtä tehdään kaikkien väestöryhmien parissa.
Hyvinvointialueiden vastuuta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on laajennettava esitetystä. Hyvinvointialueet tulee velvoittaa suunnittelemaan alueelliset hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet sekä niitä tukevat toimenpiteet yhteistyössä alueen kuntien sekä muiden sote-maakunnassa toimivien julkisten toimijoiden, yleishyödyllisten yhteisöjen ja yritysten kanssa.
Kunnilla tulee olla riittävät resurssit hyvinvointia ja terveyttä edistävään työhön. Esitetyssä rahoitusmallissa kunnalla ei ole tehokkaita kannustimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Varhaiseen tukemiseen investointi tarkoittaa usein lisäkustannusta kunnalle ja tämän tuen kunta voi tiukassa taloustilanteessa jättää myös myöntämättä. Kustannukset tällaisessa tapauksessa ovat suuremmat valtiolle ja hyvinvointialueelle, mutta kunnan talouden näkökulmasta tällainen menettely näyttää osaoptimoinnin näkökulmasta tuloksekkaalta.
Järjestölähtöisen auttamistyön huomiointi osana hyvinvointialueiden toimintaa
Hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyön turvaamiseksi alueiden rakenteista on säädettävä siten, että hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn vastuutahojen joukossa on oltava yhteistyötoimielin, jossa ovat edustettuna hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä tekeviä järjestöjä.
Uudistuksen rahoituksessa on syytä huomioida, että merkittävä osa järjestölähtöistä auttamistyötä on paikallista tai alueellista toimintaa, jota rahoitetaan osin kunnan ja osin esimerkiksi STEA:n avustuksin. Kyse on usein erityisen haavoittuvassa asemassa eläviä ihmisiä (esim. päihde-, mielenterveyskuntoutujat) kokoavista toiminnoista ja tuesta, joiden toteuttaminen vaatii ammatillista osaamista ja erityisryhmien tuntemusta.
Tällaista toimintaa ovat muun muassa päihdetyön avoimet päiväkeskukset, mielenterveysyhdistysten avoimet kohtaamispaikat ja klubitalot. Ne pystyvät tarjoamaan pitkäjänteistä tukea ja rinnallakulkijuutta sekä merkityksellisiä liittymisen ja toimimisen paikkoja ihmisille, joita muun julkisesti rahoitetun hyvinvointityön on varsin vaikea tavoittaa. Näissä ammatillisesti ohjatuissa toiminnoissa on resursseina mukana paljon vapaaehtoispanosta eivätkä ne siksikään voi olla markkinoilla kilpailutettavaa ja ulkoa ostettavaa toimintaa.
Matalan kynnyksen toiminta on usein kustannustehokas tapa lisätä ihmisten hyvinvointia, mielenterveyttä ja toimintakykyä. Uudistuksen rahoituksessa on huomioitava, että nämä toiminnot eivät hyvästä tahdosta huolimatta jää väliinputoajiksi, vaan rahoituspohjalle löydetään ratkaisut mahdollisesti hyvinvointialueiden sekä kuntien yhteistyönä ja että järjestöillä on myös jatkossa mahdollisuudet matalan kynnyksen toiminnan tuottamiseen.
Kilpailutuksiin liittyvän hankintalainsäädännön uudistaminen sekä sote-alueilla toimivien järjestöjen toimintamahdollisuuksien turvaaminen rahoitusratkaisuin ovat olennaisia siinä, että järjestöillä on myös mahdollisuus tulevaisuudessa toimia palveluiden tuottajina. Vaarana voi olla, että ellei lainsäädäntötasolla sote-alueita velvoiteta ottamaan järjestöjä huomioon ja taata niille aitoja mahdollisuuksia toimia, niin niiden tarjoamat palvelut häviävät.
Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien osallisuutta ja hoitoon osallistumista voidaan vahvistaa esimerkiksi henkilökohtaisen budjetin avulla
Mielenterveyspalvelujen käyttäjille tarjotusta henkilökohtaisesta budjetista on myönteisiä kokemuksia. Henkilökohtainen budjetti lisää hallinnollisia kustannuksia, mutta yksilön tarpeisiin perustuva lähestymistapa voi silti olla kustannustehokas ja sairaanhoitopalvelujen käyttöä vähentävä. Terveyspalvelujen käyttö vähenee ja muiden palveluiden käyttö todennäköisesti lisääntyy.
Henkilökohtainen budjetointi lisää palvelukentän monipuolisuutta ja siirtää palvelukäytön painopistettä kuntoutujan arjen tukeen.
Henkilökohtainen budjetti tukee mielenterveys- ja päihdekuntoutujien voimaantumista ja toimijuutta, jolloin asiakastyytyväisyys on parempi kuin tavanomaisissa tavoissa tarjota palveluja. Palveluiden käyttäjien ja tuottajien tulisi suunnitteluvaiheessa yhdessä osallistua järjestelmän rahoituksen suunnitteluun, sillä sekä käyttäjät että mielenterveystyön ammattilaiset hyötyvät jatkuvasta tiedonsaannista ja järjestelmän toiminnan kehittämisestä.
Henkilökohtaisen budjetin tulee perustua aina henkilökohtaiseen palvelutarpeeseen ja vaatii tuekseen tehostettua palveluohjausta sekä siihen kytkeytyvää etsivää ja jalkautuvaa työtä, jotta sama voimaantumisen mahdollisuus voidaan tarjota kuntoutujille, joilla on laajoja tai pitkäaikaisia palvelutarpeita. Selkeällä lainsäädännöllä tulee myös estää palveluntuottajia kieltäytymästä ottamaan vastaan asiakkaita, joilla on henkilökohtainen budjetti, valikoivan asiakasrekrytoinnin estämiseksi.
Opiskeluhuollon tärkeät palvelut turvattava osana lasten ja nuorten arkea sekä kouluyhteisöä
Lasten ja nuorten tehokas ja inhimillinen hoito ja tuki tarkoittavat sitä, että mielenterveyspalvelut on vietävä lasten, nuorten ja heidän perheidensä arkeen – kotiin, vapaa-aikaan, kouluun ja oppilaitokseen. Lasten ja nuorten mielenterveyden lähipalveluiden resurssit ovat riittämättömät. Kouluterveydenhuollon sekä oppilas- ja opiskeluhuollon tila on hälyttävä ja ammattilaisten määrä on aliresursoitu suuressa osassa maata.
Ilman ehkäiseviä toimia masentuneiden vanhempien lapsista arviolta 60 prosenttia sairastuu masennukseen tai johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön, ennen kuin täyttävät 25 vuotta. Mielenterveyden ongelmien ylisukupolvinen negatiivinen kierre pitää katkaista. Kouluterveydenhuollossa, oppilas- ja opiskeluhuollossa on kyettävä nykyistä paremmin tarjoamaan tukea lapsille ja nuorille, joiden vanhempi sairastaa psyykkisesti.
Mielen hyvinvoinnin näkökulmasta tarvitaan tämän aliresursoinnin muuttamiseksi riittävät ja sitovat mitoitukset opiskeluhuoltoon (psykologi 600 oppilasta/opiskelijaa, kuraattori 600 oppilasta/opiskelijaa, terveydenhoitaja 600 oppilasta/opiskelijaa, lääkäri 2100 oppilasta/opiskelijaa). Valmisteilla oleva opiskeluhuollon sitova mitoitus on perustettava opiskeluhuoltolain sekä koululakien edellyttämiin opiskeluhuollon ammattilaisten tehtäviin ja tavoitteisiin sekä todelliseen tarpeeseen.
Lisäksi tulee turvata myös opintojen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten mielenterveyspalvelut sosiaali- ja terveyskeskuksissa sekä vahvistaa sote-palvelujen, Ohjaamoiden ja nuorisotyön keskinäistä yhteistyötä. Myös lastensuojelulaitosten oppilashuollon resurssointi on turvattava.
Sote-uudistuksessa tulee varmistaa, että oppilas- ja opiskeluhuollon koulupsykologit ja -kuraattorit ovat jatkossakin kouluissa ja oppilaitoksissa lähellä oppilaita, opiskelijoita ja opettajia. Yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön mahdollisuudet kouluissa ja oppilaitoksissa on myös turvattava osana sote-uudistusta. Yhteisöllinen opiskeluhuolto on erityisen tärkeää esimerkiksi kiusaamisen, syrjäytymisen ja koulupudokkuuden vastaisessa työssä sekä terveiden sosiaalisten suhteiden, ryhmädynamiikan, tunne- ja kaveritaitojen tukemisessa ja kehittämisessä. Vaikuttava ja resursoitu yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö edistää hyvinvointia, mielenterveyttä ja oppimista sekä ehkäisee ongelmien syntyä ja pahenemista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TEAviisarin opiskeluhuollon työajan kohdistumista koskevan tiedon vertailusta selviää, että Kainuussa ja Eksotessa, jossa opiskeluhuollon henkilöstö on osa maakunnallista sote-organisaatiota, esimerkiksi psykologit käyttivät työajastaan yhteisölliseen oppilashuoltoon, suunnitteluun ja arviointiin keskimäärin noin 10 % työajastaan. Vastaava osuus sivistystoimessa koko maassa oli keskimäärin noin 20 % työajasta.
Lisäksi on varmistettava opiskeluhuollon ammattilaisten toimintamahdollisuudet paitsi kouluissa ja oppilaitoksissa myös sivistystoimen, oppilaitoksen ja kunnan valmistelu- ja toimeenpano-organisaatioissa. Tämä mahdollistaa koulun arjen, oppilaiden ja opiskelijoiden koulunkäynnin sekä opettajien työn ymmärtämisen, luottamuksen syntymisen ja toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden.
Opiskeluhuollon työn jatkuvuuden ja vaikuttavuuden varmistamisen tueksi eduskunnan tulisi esittää kahta lausumaa lain käsittelyn yhteydessä:
Ensimmäisessä lausumassa tulee edellyttää valtioneuvostoa seuraamaan opiskeluhuoltoon esitettyjen uudistusten vaikutuksia yhteisöllisen ja yksilöllisen opiskeluhuollon työn resursseihin ja toteuttamisen edellytyksiin.
Toisessa lausumassa tulee edellyttää lisäresursseja lasten ja nuorten mielenterveyden lähipalveluihin, erityisesti huomioiden opiskeluhuollon tarpeet.
Perheiden ja parisuhteiden ennaltaehkäisevä tuki
Toimiva parisuhde luo hyvinvointia, edistää fyysistä terveyttä ja mielen hyvinvointia. Vanhempien parisuhteella on suuri vaikutus koko perheeseen, perheen tunneilmapiiriin sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin. Näiden vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää. Perheiden tuki on hyvä aloittaa jo esimerkiksi raskauden aikana tarjoamalla tukea neuvolassa. Aikuisten haasteet omassa elämässä, parisuhteen pulmat ja tulehtunut kodin ilmapiiri heikentävät lasten ja nuorten hyvinvointia, erityisesti ongelmien pitkittyessä. Vanhempien parisuhdetta tukemalla voidaan auttaa koko perhettä.
Parisuhteiden hyvinvointiin panostaminen ja koko perheen huomiointi perheenjäsenen sairastuessa sekä ennaltaehkäisevän työn merkityksen korostaminen on kansantaloudellisesti kannattavaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on tärkeää huomioida koko perheen tuen tarve ja ymmärtää konkreettisesti perheiden yksilölliset tarpeet, ja taata sekä resurssit että erilaisten ennaltaehkäisevien palveluiden ja tuen muotojen saatavuus erityisesti parisuhteiden ja vanhemmuuden haasteiden tukemiseen.
Kun perheenjäsen sairastuu mielenterveyden häiriöön, tulee hoitaa koko perhettä. Perheiden tarpeisiin pitää vastata kokonaisvaltaisesti ja perheenjäsenten yksilölliset tarpeet huomioiden.
