Mielenterveyspooli: Hoidon laatua, saatavuutta ja saavutettavuutta vahvistettava

26.6.2025
Lausunnossa erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen muuttamisesta Mielenterveyspooli edellyttää kaikkien ikäryhmien hoidon vahvistamista sekä koko väestölle suunnatun terapiatakuun säätämistä. 
Vanhan ihmisen käsi on tarttunut valkotakkisen terveydenhuollon ammattilaisen käteen, joka pitelee vastavuoroisesti vanhan ihmisen käsivarresta.
Kansallista ja alueellista yhteistyötä tarvitaan tukemaan hoidon yhdenvertaisuuden toteutumista.

Mielenterveyspooli antoi sosiaali- ja terveysministeriölle 25.6.2025 lausunnon erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen 4§ muutosehdotuksesta. Se koskee psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arvioinnin ja osaamisen ylläpitoa.

Mielenterveyspooli totesi, että hoidon laatua, saatavuutta ja saavutettavuutta tulee vahvistaa kaikkien ikäryhmien osalta. Lähivuosina tulee säätää koko väestölle suunnatusta terapiatakuusta.

Kansallista ja alueellista koordinaatiota ja yhteistyötä tarvitaan tukemaan hoidon yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden, tarpeenmukaisuuden, riittävän laajan menetelmäpaletin sekä monipuolisen seurannan toteutumista. Esitettyyn asetusluonnokseen liittyy kuitenkin huolia. Pooli totesi lausunnossaan, että

  • Psykoterapeuttisiin ja psykososiaalisiin menetelmiin liittyvän työnjaon tulee mahdollistaa joustava, monipuolinen sekä potilaiden ja asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja hoidon tarpeita kunnioittava menetelmävalikoima hyvinvointialueilla sekä menetelmien kehittäminen monipuolisella toimijajoukolla.
  • Yhteistyö, työnjako ja koordinaatio tulee toteuttaa niin, että edustettuna ovat laajasti eri asiantuntijatahot. Hoidon, sen kehittämisen ja seurannan laatu eivät saa vaarantua.
  • Päätösvaltaa käytettävistä psykososiaalisista menetelmistä, niiden sisällöistä, arvioinnista, koulutuksesta ja ohjauksesta ei tule keskittää suppealle joukolle lääketieteen toimijoita, vaan siinä tulee hyödyntää asiantuntijoiden ja alan toimijoiden osaamista ja yhteistyötä laajasti, mukaan lukien eri tahot, jotka käyttävät, kouluttavat, arvioivat ja kehittävät näitä menetelmiä.
  • Koordinaatio ja työnjako eivät saa estää hyvinvointialueita käyttämästä monipuolista menetelmävalikoimaa. Jos menetelmät rajataan liian tiukasti, huolena on, että ne, joille tai joiden tilanteeseen kyseiset menetelmät eivät sovellu, eivät saa tarpeensa mukaista hoitoa. Hyvinvointialueilla on perusteltua olla aktiivinen rooli menetelmien arvioinnissa ja kehittämisessä sekä itsenäistä liikkumatilaa käyttää tarkoituksenmukaisia menetelmiä.
  • Valitun hoitomuodon tulee perustua yksilölliseen tilannearvioon ja joustavaan eri tilanteisiin ja eri yksilöille soveltuvien menetelmien tarjontaan. Kaikkiin mielenterveysongelmiin ei ole käytössä sellaisia psykososiaalisia menetelmiä, joista olisi olemassa tutkittua vaikuttavuusnäyttöä. Mielenterveysongelmien hoitoa voidaan lisäksi toteuttaa myös muulla tavoin kuin interventioilla.
  • Menetelmien valinnassa ja toteutuksessa tulee ottaa huomioon hoitoa saavan ihmisen omat toiveet hoidosta sekä yhdenvertaisuus ja saavutettavuus. Hoidon tai palvelun tulee olla saavutettavaa, tarpeenmukaista ja tarkoituksenmukaista esimerkiksi vammaisille ja neurokirjoon kuuluville sekä eri vähemmistöihin kuuluville.
  • Menetelmän valinnan ei tule tapahtua diagnoosipohjaisesti, vaan hoitoa tulee saada yksilöllisen tarpeen mukaan matalalla kynnyksellä myös ilman diagnoosia. Sääntelyssä on huomioitava, että esimerkiksi lasten ja nuorten terapiatakuun kohdalla menetelmiä hyödynnetään myös sosiaalihuollossa.
  • Työnjaosta säädettäessä tulee ottaa huomioon hallitusohjelmaan sisältyvä psykoterapeuttikoulutuksen muuttaminen kaksiportaiseksi ja tähän liittyen psykoterapeuttikoulutuksesta vastaavien koulutusvastuuyliopistojen roolin määrittely.
  • Yleisesti ottaen asetuksessa tulee pyrkiä sujuvaan ja yhdenvertaiseen itsemääräämisoikeutta kunnioittavan ja tarpeenmukaisen hoidon saatavuuteen sekä selkeyteen ja tulkintaepäselvyyksien ennaltaehkäisemiseen.