Melkein joka toinen (47%) mielenterveysongelmia kokenut ajattelee joutuneensa leimatuksi mielenterveyshäiriönsä vuoksi. Mielenterveysalan ammattilaisten käsitys asiasta on synkempi, sillä 62 prosenttia uskoo, että mielenterveyden ongelmia kokevat joutuvat leimatuksi. Sairastuneiden omaisten näkemykset ovat saman tyyppisiä kuin sairastuneiden, 47 prosenttia uskoo oman sairastuneen lähiomaisen tulleen leimatuksi.
Joka kolmas tuntee häpeää hoitoon hakeutumisen vuoksi
Joka kolmas (33%) mielenterveysongelmia kokenut kertoo hävenneensä hoitoon hakeutumistaan mielenterveysongelmiensa vuoksi. Yhtä moni (34%) kertoo tunteneensa häpeää kertoessaan mielenterveysongelmistaan muille ihmisille. Melkein yhtä moni mielenterveysongelmiin sairastuneista (30%) kokee toisten ihmisten välttelevän heidän seuraansa.
Neljäsosa suomalaisista ei haluaisi mielenterveysongelmia sairastavaa naapurikseen
Vajaa neljäsosa (23 %) suomalaisista ei haluaisi asua mielenterveysongelmia sairastavan naapurina, kun vuonna 2005 näin ajatteli kolmannes väestöstä (30%). Huolestuttavaa on se, että ilmiö on jälleen kuitenkin nousussa, sillä vuonna 2017 mielenterveysongelmia sairastavia ei halunnut naapurikseen 19 prosenttia. Kahdessa vuodessa tapahtunut muutos on huomattava.
Joka toinen työssäkäyvä jättäisi kertomatta mielenterveysongelmistaan työtovereilleen
Monet suomalaiset eivät kovin mielellään kertoisi mielenterveyteen liittyvistä ongelmista työtovereilleen. Joka toinen (51 %) työssäkäyvä todennäköisesti jättäisi kertomatta asian kollegoilleen ja muille työyhteisönsä jäsenille. Melko moni (37 %) työelämässä mukana oleva ei mainitsisi asiasta esihenkilöllekkään. Tosin 48 prosenttia voisi tehdä niin.
Alan ammattilaiset toimisivat aivan vastaavasti, mikäli mielenterveyden ongelmat kohtaisivat heidät itsensä. Noin puolet joukosta ei kertoisi asiasta työtovereilleen. 29 prosenttia jättäisi esimiehenkin vaille tietoa asiasta.
Mielenterveysongelmiin sairastuneilta ja heidän omaisiltaan kysyttiin, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Omaisten enemmistö (66 %) piti tärkeänä, että ongelmista kerrottaisiin esihenkilölle, mutta vain 40 prosenttia suositteli, että mielenterveysongelmiin sairastunut informoisi myös työtovereitaan.
Mielenterveysongelmiin sairastuneidenkin enemmistö (65 %) ajattelee, että esihenkilölle on syytä kertoa asiasta. Toisaalta melkein yhtä moni (61 %) ei pidä tarpeellisena, että asiasta mainittaisiin kollegoille.
Kaikkiin vastaajaryhmiin kuuluvat ovat varsin vakuuttuneita siitä, että jos tiedetään, että työntekijällä tai esihenkilöllä on mielenterveyden ongelmia, hän voi menettää työpaikkansa, asemansa tai arvostuksensa yrityksessä. Mielenterveysongelmia itse kokevat (71%) ja heidän omaisensa (76%) pitävät tilannetta tässä suhteessa kaikkein ongelmallisimpana, väestöstä 60 prosenttia ajattelee näin.
Tulokset käyvät ilmi Mielenterveyden keskusliiton Kantar TNS Oy:llä teettämästä Mielenterveysbarometrista. Tutkimusta varten haastateltiin mielenterveysongelmiin sairastuneita ja heidän omaisiaan. Lisäksi tutkittiin mielenterveysalan asiantuntijoiden ja suomalaisen suuren yleisön käsityksiä.
