Lausunnon tiivistelmä
- Hallituksen esitys ei toteuta Terapiatakuuta.
- Psykoterapeuttiset ja muut psykososiaaliset hoidot on rajattu hoitotakuun ulkopuolelle. Ne on saatava hoitotakuun piiriin niin, että psykoterapeuttiseen tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon pääsee jatkossa kansalaisaloitteen mukaisesti neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arviosta.
- Matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen on hyvä asia, mutta ei itsessään riittävä parannus perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluihin.
Asiaan voi onneksi vielä vaikuttaa, mutta sillä on kiire!
Kuka tahansa voi antaa lausunnon hoitotakuu-lainsäädännöstä 4.1.2022 kello 16 asti. Otathan huomioon, että lausuminen vaatii vahvan tunnistautumisen esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla.
Tule mukaan puolustamaan Terapiatakuuta, jotta se saadaan osaksi hoitotakuu-lainsäädäntöä! Näytetään yhdessä, että haluamme edelleen tehdä Terapiatakuusta totta.
Voit kopioida alla olevan tekstin sellaisenaan Lausuntopalveluun: ”Lausuntopyyntö hallituksen esityksestä perusterveydenhuollon hoitotakuun tiukentamisesta”, kohtaan ”Mahdolliset muut kommentit esityksestä (avovastaus)”
Mielenterveyspalvelujen parantaminen on ensisijaisen tärkeää, sillä järjestelmä on jo pitkään toiminut niin huonosti, että ihmiset ovat sairastuneet lisää jonottaessaan oireen mukaista hoitoa. Mielenterveyden oireilu on lisääntynyt entisestään koronapandemian aikana. Tilanne on hälyttävä koko väestön tasolla, ja erityisesti lasten, nuorten ja opiskelijoiden osalta. Hallituksen esitys ei riittävällä tavalla vastaa mielenterveyspalvelujen parantamisen tarpeeseen perusterveydenhuollossa.
Olennaisin puute hallituksen esityksessä hoitotakuulainsäädännöksi on siinä, että mielenterveyden häiriöiden hoitoon soveltuva psykoterapia ja muu psykososiaalinen hoito on rajattu hoitotakuun ulkopuolelle. Esimerkiksi HUS:n alueella toimivan Terapiat etulinjaan -hankkeen kaltaiset lyhyet hoitomuodot, joita on kehitetty Terapiatakuu-kansalaisaloitteen ajatuksella perusterveydenhuollon mielenterveyspalvelujen parantamisesta, eivät sisälly hoitotakuuesitykseen.
Hallituksen esityksen säännöskohtaiset perustelut, Terveydenhuoltolaki 51 a § (s. 91): ”Jos potilas tarvitsee mielenterveyden häiriöiden arvioimiseksi lääketieteellistä arviota, hänet ohjataan seitsemän vuorokauden sisällä lääkärin vastaanotolle. Psykoterapiat ja muut mielenterveyteen, päihteisiin ja riippuvuuskäyttäytymiseen liittyvät psykososiaaliset mielenterveyden häiriön hoitoon tarkoitetut interventiot ovat hoitosuunnitelman mukaisia käyntejä, eikä siten seitsemän vuorokauden hoitoon pääsyn määräaika siten koske näitä palveluja.”
Nämä seitsemän vuorokauden ulkopuolelle jäävät hoitomuodot toteutettaisiin kolmen kuukauden sisällä, kun Terapiatakuu-kansalaisaloitteen mukaan hoito alkaisi neljän viikon sisällä. Esityksessä kyllä puhutaan siitä, että kolmea kuukautta nopeamminkin pitää joskus toimia, mutta käytännössä mikään ei määrittele sitä, milloin näin on tehtävä.
Hallituksen esitys, keskeiset ehdotukset (s. 59): ”Perusterveydenhuollon kiireetön hoito, hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät palvelut sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut, joita ei koske seitsemän vuorokauden määräaika, tulisi järjestää potilaan terveydentila, työ- opiskelu- ja toimintakyky, palveluiden tarve ja ennakoitavissa oleva sairauden tai vamman kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa yhteydenotosta ja hoidon tarvetta koskevasta arviosta taikka hoito- tai kuntoutussuunnitelman mukaisesti. Kolme kuukautta olisi enimmäisaika, ja sääntely suoraan velvoittaa ottamaan huomioon seikat, joiden perusteella hoito tulee tarvittaessa järjestää nopeammin, joissain tilanteissa huomattavastikin nopeammin.”
Hallitus esittää osana hoitotakuuta pääsyä matalan kynnyksen mielenterveysapuun seitsemän päivän sisällä. Kriisiapu, neuvonta ja ohjaus eivät kuitenkaan korvaa mielenterveyden häiriöiden psykoterapeuttista hoitoa. Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen lisääminen on hyvä asia ja vertautuu esimerkiksi Helsingin Mieppeihin, mutta ei korvaa hoidollisia psykoterapioita ja muita psykososiaalisia hoitomenetelmiä.
Elämänkriiseissä ja psyykkisen kuormituksen tilanteissa on jo nyt tarjolla erilaisia kolmannen sektorin palveluja ja vertaistukea, jotka eivät määritelmällisesti ole terveydenhoitoa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden työpanos pitäisi ensisijaisesti kohdentaa vaikuttaviin psykoterapeuttisiin hoitoihin, joita järjestösektori ei pysty tarjoamaan.
Hallituksen esityksen säännöskohtaiset perustelut, Terveydenhuoltolaki 51 a § (s. 91): ”Perusterveydenhuollossa järjestetään psykososiaalisiin menetelmiin lisä- ja täydennyskoulutettujen hoitajien ja muiden laillistettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden helposti ja nopeasti saatavia mielenterveys- tai päihdetyön vastaanottoja, joihin voi ottaa yhteyttä suoraan neuvonnan tai ohjauksen saamiseksi, elämäntilanteisiin liittyvissä kriiseissä, psyykkisen kuormituksen tilanteissa tai tuen saamiseksi mielenterveyden oireiden tai mielenterveyteen liittyvän toimintakyvyn alenemisen vuoksi. Ohjaus voi tarkoittaa myös kohdennettujen menetelmien käyttämistä, esimerkiksi päihteiden riskikäyttäjän lyhytneuvontaa (niin sanottu mini-interventio) tai mielenterveyden oireisiin tarkoitettuja psykososiaalisia lyhyitä terapiajaksoja. Tällaiset vastaanotot ovat seitsemän vuorokauden määräajan piirissä.”
Tulkintamme mukaan esitetyn mukaisella Terveydenhuoltolaki 51 a § voisi päästä yleislääkärille ja saada mahdolliset lääkkeet mielenterveyden oireiluun seitsemässä päivässä, mutta keskusteluhoitoa pitäisi edelleen odottaa pitkään. Esityksen mukaan takaraja hoidon saamiselle on kolme kuukautta. Odotusaikana ongelmilla on riski syventyä ja kroonistua.
Hallituksen esityksen mukainen Terveydenhuoltolaki 51 a § ”Seitsemän vuorokauden määräajassa järjestettävällä perusterveydenhuollon kiireettömällä sairaanhoidolla tarkoitetaan edellä 51 §:ssä tarkoitettuun yksilölliseen arvioon perustuvaa yleislääketieteen alaan kuuluvaa kiireetöntä laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa hoitoa. Määräaika koskee perusterveydenhuollon kiireettömässä sairaanhoidossa hoitotapahtumia, jotka liittyvät sairastumiseen, vammaan, pitkäaikaissairauden vaikeutumiseen, uusien oireiden esilletuloon tai toimintakyvyn alenemiseen. – – Perusterveydenhuollon kiireetön hoito, hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät palvelut sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut, joita ei koske seitsemän vuorokauden määräaika, tulee järjestää potilaan terveydentila, työ- opiskelu- ja toimintakyky, palveluiden tarve ja ennakoitavissa oleva sairauden tai vamman kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa yhteydenotosta ja 51 §:n mukaisesta arviosta taikka hoito- tai kuntoutussuunnitelman mukaisesti.”
Hyviäkään kirjauksia ei kuitenkaan toteuteta ilman riittävää määrää ammattilaisia. Osaavan työvoiman saatavuus on turvattava nyt ja tulevaisuudessa takaamalla inhimilliset työolot ja riittävät koulutusmäärät. Mielenterveyden ammattilaisia on koulutettava lisää niin kouluttamalla terveydenhuollon ammattilaisia psykososiaalisten hoitomenetelmien käyttöön kuin takaamalla riittävät koulutusmäärät lääkärien, hoitajien, psykologien ja psykoterapeuttien osalta. Psykoterapeuttikoulutus on muutettava täydennyskoulutuksesta erikoistumiskoulutukseksi ja siten opiskelijalle maksuttomaksi, jotta se olisi taloudellisesti saavutettavaa nykyistä useammalle.
Hallituksen esitystä on parannettava mielenterveyspalvelujen osalta. Lyhytpsykoterapiat ja muut mielenterveyteen, päihteisiin ja riippuvuuskäyttäytymiseen liittyvät psykososiaaliset mielenterveyden häiriön hoitoon tarkoitetut interventiot on saatava osaksi perusterveydenhuoltoa. Mitä aiemmin ihminen saa apua, sitä todennäköisemmin oireet helpottavat eivätkä kroonistu.
Terapiatakuu-kansalaisaloitteen kirjaus ”perusterveydenhuollossa toteutettava mielenterveyden häiriön tarpeelliseksi todettu psykoterapia tai muu psykososiaalinen hoito on järjestettävä neljän viikon sisällä siitä, kun hoidon tarve on arvioitu jolleivät lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä” olisi parannus nykytilaan. Esitämme, että mielenterveyspalvelujen osalta säädetään erillinen pykälä psykoterapeuttisen ja muun psykososiaalisen hoidon järjestämisestä neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.
Kokemukset Terapiat etulinjaan -hankkeesta osoittavat, että Terapiatakuu on toteutettavissa, mutta toteutus vaatii perusterveydenhuollon, opiskeluhuollon ja yksityisten palveluntuottajien henkilöstön täydennyskoulutusta psykoterapeuttisten menetelmien käytössä. Tämän takia Terapiatakuun voimaan tuloon tarvitaan alueellisesti valmisteluaikaa todennäköisesti muuta hoitotakuuta enemmän.
Esitys Terveydenhuoltolakiin kirjattavaksi pykäläksi
Hoitoon pääsy mielenterveyden häiriöissä
Poiketen siitä, mitä 51 a §:ssä säädetään, 51 §:ssä tarkoitetun arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu psykoterapeuttinen hoito on järjestettävä potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään neljän viikon kuluessa siitä, kun 51 §:ssä tarkoitettu arviointi on tehty.
Psykoterapeuttisen hoidon osalta perusterveydenhuollon hoitotakuu astuu voimaan ylimenokauden jälkeen 1.1.2024.
Muut huomiot
Terapiatakuun toteutuksessa on tärkeää myös se, ettei lääkehoitoon sitoutumista aseteta psykoterapeuttiseen tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon pääsyn ehdoksi. Parhaaseen mahdolliseen hoitoon kuuluvat potilaan mahdollisimman laaja itsemääräämisoikeus ja kokemukset omasta tarpeenmukaisesta hoidosta, jossa yhtenä mahdollisuutena on lääkkeetön hoito.
Hoitotakuun ja Terapiatakuun rinnalla on olennaista kehittää myös kokonaisvaltaisempia hoitokäytäntöjä, jotka kiinnittävät huomiota esimerkiksi elinolosuhteisiin, elämäntapahtumiin, kulttuurin ihanteisiin sekä yhteiskunnan tietyntyyppisiin vaatimuksiin ja odotuksiin. Maailman terveysjärjestö WHO on vuonna 2021 julkaissut ennen kaikkea poliittisille päätöksentekijöille suunnatut ohjeistukset yhteisöllisistä mielenterveyspalveluista, jotka ovat ihmislähtöisiä ja ihmisoikeuksien toteutumiseen perustuvia. Ohjeistusten lähtökohta on, ettei mielenterveyshoidon vaikuttavuutta pystytä tosiasiassa edistämään pelkästään mielenterveyspalveluita resursoimalla tai kehittämällä. Sen sijaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistavan muutosta ja sektorirajat ylittävää kehittämistyötä, jossa pyritään tarkemmin huomioimaan yksilön ja hänen läheistensä todellinen avuntarve sekä ne tekijät, jotka tosiasiassa aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja pahaa oloa. Yhteistä WHO:n esittämille malleille on eri sosiaali- ja terveyspalveluiden saumaton ja tiiviisti osana yhteisöä toimiva integraatio, jossa apua tarjotaan yksilöllisen ja alati muuttuvan elämäntilanteen mukaan. Yksi WHO:n malleista on Suomessa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueella 1980- ja 1990-luvuilla kehitetty avoimen dialogin malli, jossa hoitoa ei kohdisteta vain yksilöön, vaan koko sosiaaliseen verkostoon.
Psykoterapiatutkimus osoittaa kiistattomasti, että diagnoosista, ongelmasta ja interventiomenetelmästä riippumatta mielenterveyshoidossa on vaikuttavaa ennen kaikkea vuorovaikutuksen laatu, luottamuksellinen yhteistyösuhde, yhteiskuntaosallisuus, ymmärretyksi tuleminen ja yksilöllisten elämänhaasteiden konkreettinen ratkaiseminen. Ihminen on nähtävä kokonaisuutena. Palvelujärjestelmää on kehitettävä myös alhaalta ylöspäin, jotta palvelut saadaan paremmin vastaamaan alueellisia erityispiirteitä ja väestön todellisia tarpeita. Tarpeenmukainen ja sektorirajat ylittävä psykososiaalinen tuki on taattava jokaiselle.
