Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Paula Risikko totesi avauspuheenvuorossaan, että mielenterveys kuuluu kaikkiin politiikan pöytiin. Hänen mukaansa järjestöjen toimintaedellytyksiin kohdistuvat leikkaukset uhkaavat niiden roolia myös mielenterveysoikeuksien edistäjinä.
”Päätetyt valtionavustusleikkaukset tulisi toteuttaa hallitusti ja yhteistyössä järjestöjen kanssa niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa pitkäjänteiselle, tulokselliselle työlle. Leikkausten tasoa tulisi mieluiten arvioida uudelleen. Lisäksi kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi tehdä yhteistyötä järjestöjen tukemisessa alueilla ja paikallisesti.”
”Yksi osa mielenterveysoikeuksia on pääsy laadukkaaseen ja tarpeen mukaiseen hoitoon. Terapiatakuun laajentamista koko väestölle on syytä alkaa valmistella jo tämän hallituskauden aikana”, Risikko jatkoi.
Mielenterveysoikeuksien vahvistamiseksi on arvioitava päätösten mielenterveysvaikutuksia
Mielenterveyspoolin puheenjohtaja Sari Aalto-Matturi muistutti vuoteen 2030 ulottuvasta kansallisesta mielenterveysstrategiasta, jonka yksi painopiste on mielenterveysoikeudet. Näihin kuuluvat muun muassa laadukkaaseen ja tarpeen mukaiseen hoitoon pääsy, itsemääräämisoikeus, syrjimättömyys ja köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen.
“Jotta mielenterveysoikeuksia voidaan vahvistaa, poliittisten päätösten ja toimenpiteiden mielenterveysvaikutuksia on arvioitava. Mielenterveysoikeuksien edistämiseksi tarvitaan myös laajaa yhteistyötä toisaalta mielenterveyskentän ja perus- ja ihmisoikeustoimijoiden välillä ja toisaalta järjestöjen, viranomaisten ja päättäjien välillä”, Aalto-Matturi totesi.
Itsemääräämisoikeuslainsäädäntö tulisi saattaa kuntoon
Mielenterveyden keskusliiton juristi Oskari Korhonen kertoi, että itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta on säädetty lailla ainoastaan psykiatrisen osastohoidon osalta.
“Sen sijaan avohoidon, sosiaalihuollon laitospalveluiden ja asumispalveluiden osalta sääntelyä ei ole, eikä rajoittavia toimenpiteitä siksi kirjata eikä tunnisteta. Kyse voi olla esimerkiksi liikkumisen, puhelimen tai rahan käytön rajoittamisesta, tai ovien lukitsemisesta illalla.”
“Itsemääräämisoikeuslainsäädännön uudistaminen on pysähtynyt, koska sille ei ole osoitettu rahoitusta. Lainsäädäntöä voitaisiin luoda pienemmissä osissa, kiireellisimmin niille alueille, joilta sääntely puuttuu kokonaan”, Korhonen avasi.
Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry:n varapuheenjohtaja Tapio Gauffin peräänkuulutti vakavien mielen sairauksien parempaa huomioimista valtion mielenterveyspoliittisessa ohjauksessa. Hän myös toi esiin avoimen dialogin hoitomallista saatua näyttöä vakavien mielenterveyshäiriöiden hoidossa.
Saamelaisten psykososiaalinen tuki on saatava pysyvälle pohjalle
Ihmisoikeuskeskuksen nuoremmat asiantuntijat Klara Fält ja Mikko Pursimo kuvasivat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteita mielenterveyden turvaamiseksi.
“Yksilölähtöinen tapa tarkastella nuorten mielenterveyskriisiä sumentaa sen yhteiskunnallisia ja rakenteellisia tekijöitä. Elinkustannuskriisi, vaikeudet työllistymisessä ja sosiaaliturvan megaleikkaukset osuvat kovimmin nuoriin”, Pursimo totesi.
Saamelaisten psykososiaalisen tuen yksikön hankejohtaja Heidi Eriksen kertoi, että saamelaisille on yksikön myötä pystytty ensimmäistä kertaa tarjoamaan systemaattisesti omakielisiä ja kulttuurisensitiiviä mielenterveyspalveluita. Hyviä kokemuksia on myös mahdollisuudesta käyttää palveluita anonyymisti sekä yhteisöllisistä palveluista.
“Yksiköllä on rahoitus vain vuoden 2025 loppuun. Toiminnan vakinaistaminen olisi elintärkeää alkuperäiskansan mielenterveysoikeuksien vahvistamiseksi”, Eriksen vetosi.
Mielenterveys ei rakennu tyhjiössä, vaan yhteisöissä ja kohtaamisissa
Nyyti ry:n QueerMieli-hankkeen hankepäällikkö Anders Huldén avasi sitä, kuinka monen vähemmistöön kuuluvan krooninen stressitila, vähemmistöstressi, syntyy syrjinnästä, syrjinnän pelosta ja ulkopuolisuuden kokemuksista.
“Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, vaan mielenterveyskysymys”, hän tiivisti.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun erityisasiatuntija Eeva Tupi kuvasi sitä, miten heikosti työnantajat huomioivat työntekijöiden mielenterveysongelmsta johtuvia joustotarpeita.
Mielenterveyspoolin varapuheenjohtaja Minna Savolainen muistutti loppusanoissaan siitä, että mielenterveys ei rakennu tyhjiössä, vaan yhteisöissä ja keskinäisissä kohtaamisissa.
“Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on yksi keskeisimmistä mielenterveyttä määrittävistä tekijöistä. Tämä koskee kaikkia, mutta erityisesti vähemmistöjä ja haavoittuvassa asemassa olevia“, Savolainen summasi.
Vilkkaassa yleisökeskustelussa nostettiin esiin muun muassa kansainvälisten osaajien ja heidän perheenjäsentensä mielenterveyspalveluihin pääsyn ongelmat, vihapuheen vaikutus transnuoriin, tarve paikantaa mielenterveysongelmien juurisyitä ja tasa-arvoa vastustava anti-gender-liikehdintä.
Juontajana toimi Mielenterveyspoolin ja mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan pääsihteeri Aija Salo.
Seminaarin kansanedustajapaneeli peruttiin eduskunnan vatsatautiepidemian vuoksi. Tilaisuuden järjestivät eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta ja Mielenterveyspooli.
