Helmikuussa julkaistu kansallinen lapsistrategia ja viime vuonna julkaistu kansallinen mielenterveysstrategia molemmat perustuvat ihmisoikeuksiin ja perusoikeuksiin.
Perus- ja ihmisoikeudet turvaavat yksilöiden mielenterveyttä edistäviä ja suojaavia yhteiskunnallisia olosuhteita. Näitä ovat terveyspalveluiden lisäksi muun muassa ihmisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto, osallisuus, oikeus koulutukseen, sosiaaliturvaan ja riittävään toimeentuloon ja suojelu väkivallalta.
Lapsistrategia ja mielenterveysstrategia korostavat lasten ja nuorten oikeutta hyvään mielenterveyteen ja riittäviin mielenterveyspalveluihin.
Sote-uudistuksella pyritään parempaan palveluiden integraation ja varmistamaan palveluiden yhdenvertainen saatavuus. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuteen, riittävyyteen ja laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota uudistuksessa ja sen toimeenpanossa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen seurannassa mielenterveydellä on oltava samanlainen painoarvo kuin fyysisellä terveydellä.
Lasten ja nuorten mielenterveyden palveluissa on suuria ongelmia
Mielenterveyden perusta rakentuu lapsuudessa, ja siksi mielenterveyttä tukevilla ja sen häiriöitä hoitavilla palveluilla on olennainen merkitys niin lasten hyvinvoinnin kannalta kuin koko elämänkaarella arvioiden.
Mielenterveyden häiriöt ovat nuoruusikäisten tärkein toimintakykyä alentava sairausryhmä. Huomattava osa mielenterveyden häiriöistä kärsivistä lapsista ja nuorista ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Tilannetta hankaloittaa se, että lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat pirstalaiset ja riittämättömät. Integraatio perus- ja erikoissairaanhoidon välillä sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden kesken toimii huonosti.
Iso ongelma on myös se, että siirtymät lastenpsykiatriasta nuorisopsykiatriaan ja siitä aikuispsykiatriaan aiheuttavat katkoja hoidoissa. Aikuispsykiatrian hoitointensiteetti on usein myös nuorten potilaiden tarpeisiin nähden liian alhainen. Ylipäätään ongelmana on, että on tarjolla huonosti intensiivistä avohoitoa.
Lisäksi palvelujen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. Hoitojen valintaa ohjaavat usein enemmän hoidon saatavuus ja paikalliset toimintamallit kuin potilaan tarpeet.
Perustason lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita tarjoavat lastenneuvolat, oppilas- ja opiskelijahuolto ja terveyskeskukset. Lisäksi perheneuvoloista on mahdollisuus saada tukea kasvatuksen ja vanhemmuuden kysymyksissä.
Varhaiskasvatuksella, koululla ja lasten ja nuorten harrastus- ja vapaa-ajan toiminnalla on suuri merkitys mielenterveyden rakentumisessa. Se, miten lapsi ja nuori on osana arjen kasvuyhteisöjä, vaikuttaa olennaisesti lapsen ja nuoren hyvinvointiin. Yksinäisyyden kokemukset ja kiusaaminen ovat merkittäviä mielenterveyttä vaarantavia tekijöitä.
Perustason voimavarojen tulee olla riittävät mielenterveyden häiriöiden hoitamisessa, jotta erikoissairaanhoito voi selviytyä tehtävästään. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita on lisättävä, jotta lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus saada nopeasti ja joustavasti apua ja hoitoa. Tällä hetkellä resurssit perustasolla eivät ole riittäviä, mikä viivästyttää avun saamista lasten ja nuorten mielenterveyden pulmiin.
Pienistä pulmista kasvaa ajan kanssa suuria ongelmia, kun riittävää tukea ja apua ei saa varhaisessa vaiheessa. Tämän seurauksena joudutaan monissa tilanteissa turvautumaan lastensuojeluun ja kodin ulkopuolisiin sijoituksiin, vaikka tilanne olisi ollut hoidettavissa riittävillä terveydenhuollon palveluilla. Palvelujärjestelmän toimimattomuus tulee inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kalliiksi.
Miten käy mielenterveydelle sote-uudistuksessa?
Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu ollaan siirtämässä kunnilta perustettaville hyvinvointialueille. Lähtökohtaisesti suuremmilla toimijoilla on paremmat toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset selviytyä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta. Näin on mahdollista kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja ja vahvistaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.
Onnistuessaan uudistus mahdollistaa perustason ja erityistason nykyistä paremman integraation. Sosiaali- ja terveydenhuollon integroidut palvelut ovat tärkeitä hoidon kokonaisvaltaisuuden ja jatkuvuuden kannalta.
Vaikka rakenteita uudistetaan, se ei vielä takaa yksilön ja perheen tarpeita vastaavia ja sisällöltään laadukkaita palveluita. Tätä vahvistaa se, että lapsi tai nuori ja hänen perheensä tulee kuulluksi, heidät kohdataan asiakkaina, joilla on yksilöllisiä tarpeita ja elämäntilanteita, eikä asiakassegmenttinä tai jonkin otsakkeen alle niputettuna ryhmän edustajina.
Lasten, nuorten ja perheiden kannalta on keskeistä, että mielenterveyspalvelut ovat tarpeisiin nähden riittävät ja laadukkaat. Palveluiden on muodostettava toimiva kokonaisuus, jossa ei nykyisenkaltaisia raja-aitoja perus- ja erityispalveluiden välillä ole. Palvelut on organisoitava lapsi-, nuori- ja perhelähtöisesti eikä organisaatiolähtöisesti.
Mielenterveys on huomioitava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen käsitetään Suomessa liian usein vain liikunnan lisäämisenä ja ylipainon ehkäisemisenä. Tästä yhtenä osoituksena on sote-uudistuksen esityksessä määritellyt hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen indikaattorit (asetuksen liite, sivut 1666-1669). Indikaattorit keskittyvät liikunnan ja muun fyysisen terveyden edistämiseen mielenterveyden jäädessä sivurooliin.
Mielenterveyteen liittyvien näkökohtien on oltava keskeisellä sijalla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Mielenterveyteen liittyvien indikaattorien painoarvon on oltava vähintään niin suuri kuin fyysisen terveyden edistämisen indikaattorien. Tällaisia indikaattoreita ovat esimerkiksi mielenterveystaitojen ja -osaamisen vahvistaminen, vuorovaikutustaitojen edistäminen, kiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäiseminen sekä koettu mielenterveys ja kokemus avun ja tuen saamisesta mielenterveyden ongelmiin.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kuuluu sote-uudistuksen jälkeen sekä kunnan että hyvinvointialueen tehtäviin. Niiden on tehtävä tässä tiivistä yhteistyötä. Se, miten lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä onnistutaan, vaikuttaa merkittävästi paitsi lasten ja nuorten senhetkiseen tilanteeseen, niin myös heidän tulevaan hyvinvointiinsa.
Kirjoittajat
Karoliina Ahonen, kehittämispäällikkö, Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö
Esa Iivonen, johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Kirsi Pollari, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto
