Terapiatakuu-kansalaisaloite on julkaistu!
Haluatko viestiä Terapiatakuu-kampanjasta omissa somekanavissasi? Lataa materiaaleja täältä!
Terapiatakuu nopeuttaa pääsyä mielenterveyshoitoon
Joka toinen suomalainen kokee jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa.
Ehdotettu lakimuutos perusterveydenhuoltoon sisältyvien mielenterveyspalvelujen terapiatakuusta takaa kaikille nopean pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.
Terapiatakuu toteuttaa terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) suosituksen (23.11.2018), jonka mukaan vaikuttavaksi todetut psykoterapiat ja muut psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat mielenterveys- ja päihdehäiriöissä terveydenhuollon julkisesti rahoitettuun palveluvalikoimaan. Suosituksen mukaan niitä tulee olla tarjolla osana eriasteisten häiriöiden tavoitteellista ja tarpeenmukaista hoitoa tai kuntoutusta.
Ehdotetun lakimuutoksen myötä soveltuvaa varhaista hoitoa tarjottaisiin jo perusterveydenhuollossa. Hoidon tarve tulee arvioida välittömästi apua haettaessa, ja oireen mukaisen psykoterapiahoidon tai muun psykososiaalisen hoidon tulee alkaa kuukauden sisällä.
Lyhyitä psykososiaalisia hoitoja ei ole tarjolla riittävästi
Terapiatakuu kattaa mielenterveystyötä tekevän ammattilaisen toteuttaman soveltuvan hoitomuodon, joka vastaa potilaan oireita ja avuntarvetta. Hoidon alkamiseksi ei tarvittaisi erikoislääkärin asettamaa diagnoosia.
Mikäli potilas tarvitsee mielenterveyden oireen tai häiriön varhaisen terapiajakson jälkeen jatkohoitoa, hänet ohjataan erikoissairaanhoidon tai Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin.
Psykososiaaliset lyhytinterventiot ovat tutkimusnäyttöön perustuva vaikuttava hoitokeino, jota muista hoitomuodoista poiketen ei ole riittävästi tarjolla julkisissa terveyspalveluissa. Psykososiaalisella interventiolla tarkoitetaan mielenterveystyötä tekevän ammattilaisen toteuttamaa varhaista soveltuvaa psykososiaalista hoitomenetelmää. Hoito voi toteutua yksilö- tai perhekäynteinä tai ryhmässä, jos itsehoidosta, vertaistuesta, tai tukikeskusteluista ei ole riittävää apua.
Lyhyitä psykososiaalisia hoitoja voivat tarjota koulutetut mielenterveystyötä tekevät terveydenhuollon ammattihenkilöt. Psykoterapioita voivat tarjota psykoterapeuttikoulutuksen täydennyskoulutuksena suorittaneet ammattilaiset.
Terapiatakuu parantaisi hoidon saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta
Mielenterveyden häiriöiden hoidon kustannukset eriarvoistavat suomalaisia. Tuoreen OECD-raportin mukaan köyhyyden ja heikentyneen mielenterveyden yhteys on Suomessa ilmeinen. Eri tuloryhmien välinen ero masennuksen esiintyvyydessä on Suomessa Euroopan maista korkein. (OECD 2018)
Terapiatakuun avulla potilas saisi hoitoa, vaikka hänellä ei olisi taloudellista mahdollisuutta hakeutua yksityiseen psykoterapiaan. Potilas saisi ehdotetun lakimuutoksen myötä hoitoa myös silloin, kun hänelle ei voida myöntää Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa tai Kelan korvaama kuntoutuspsykoterapia ei sovellu hoitomuodoksi esimerkiksi omavastuun suuruuden tai hakuprosessin pituuden takia. Ajanjakso terveyskeskukseen hakeutumisesta kuntoutuspsykoterapian alkamiseen on noin 7 – 12 kuukautta.
Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian rinnalle tarvitaan julkisessa perusterveydenhuollossa mahdollisuus varhaiseen lyhytpsykoterapiaan sekä muihin psykososiaalisiin lyhytinterventioihin.
Kelan korvaama kuntoutuspsykoterapia kohdentuu aikuisille, joiden opiskelu- tai työkyky on uhattuna. Se rajaa ulos esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläiset. Kuntoutuspsykoterapia jakautuu myös alueellisesti epätasa-arvoisesti: Uudellamaalla Kelan korvaamassa kuntoutuspsykoterapiassa käydään lähes kolme kertaa useammin kuin Lapissa, vaikka THL:n mielenterveysindeksin mukaan psykoterapian tarve on suurempi Lapissa.
Ehdotettu lakimuutos parantaisi hoidon saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Oikea-aikaisen avun myötä mielenterveyden oireiden ja häiriöiden syveneminen vähenisi. Painopiste siirtyisi pitkistä, hitaasti saatavista psykoterapioista nopeisiin psykososiaalisiin hoitoihin, joita riittäisi useammalle.
Terapiatakuu rakentaisi Suomeen tehokkaat perusterveydenhuollon mielenterveyspalvelut, ja täydentäisi nykyjärjestelmää tuomalla avun saataville nopeammin, helpommin ja asiakaslähtöisemmin.
Terapiatakuun vuosikustannus on noin 35 miljoonaa euroa
Mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannukset Suomessa ovat OECD:n arvion (2018) mukaan noin 11 miljardia vuodessa. Sijoitus mielenterveyteen maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin moninkertaisesti, koska sairausetuuksien käyttö vähenee, työnantajien sairauspoissaolokustannukset ja muut työelämäkustannukset vähenevät.
Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujärjestelmä on kustannustehokkaampi kuin erikoissairaanhoitoon perustuva järjestelmä: varhaisen hoidon tiedetään ennaltaehkäisevän oireen tai häiriön syvenemistä ja vähentävän muiden terveydenhuoltopalvelujen käyttöä. Järjestämällä varhaista psykoterapiaa tai muuta psykososiaalista hoitoa osana julkista perusterveydenhuoltoa ja lisäämällä niiden saatavuutta syntyy merkittävä, kansantaloudellisesti kannattava terveyshyöty.
Terapiatakuun vuosikustannus on toteuttamistavasta riippuen noin 35 miljoonaa euroa. Osittain terapiatakuuta voidaan toteuttaa nykyistä henkilöstöresurssia hyödyntämällä, mutta terapiatakuun toteuttaminen vaatii myös lisäresursseja. 35 miljoonan euron kustannus muodostuu psykososiaalista hoitoa antavan ammattihenkilön työpanoksesta ja täydennyskoulutuksesta. Vaadittavaan henkilöstöresurssiin vaikuttaa hoitomuoto ja toteutuvien hoitojaksojen määrä. 125 000 hoitojakson toteutuminen vuosittain vastaa noin 800 henkilötyövuotta.
Mikäli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat henkilöt saisivat terapiatakuun myötä varhaista hoitoa perusterveydenhuollossa, arviolta 7500 henkilöä kuntoutuisi vuosittain etuuksien piiristä työelämään. Tämä tuottaisi noin 340 miljoonan vuosittaisen kustannussäästön, koska etuuksien käyttö vähenisi ja ansioverotulot kasvaisivat. Terapiatakuuseen sijoitettu euro merkitsee siten kokonaisuutena lähes kymmenen euron säästöä. Kokonaisuutena uudistus vähentäisi yhteiskunnallisia kustannuksia ja lisäisi hyvinvointia.
Terapigarantin påskyndar och ökar tillgången till behandling för psykisk ohälsa
Hälften av finländarna drabbas av psykisk ohälsa i något skede av livet men endast hälften av dem får den behandling de behöver.
Medborgarinitiativet för terapigaranti garanterar att alla med ett konstaterat behov får en snabb tillgång till korttidsterapi efter det första hälsocentralbesöket.
Terapigarantin verkställer tjänsteutbudsrådet för hälso- och sjukvårdens (PALKO) rekommendation (1.11.2018), enligt vilken psykoterapier och psykosociala behandlings- och rehabiliteringsmetoder som konstaterats vara effektiva vid psykiska störningar och missbruksproblem hör till det offentligt finansierade tjänsteutbudet inom hälso- och sjukvården. Enligt rekommendationen ska de finnas tillgängliga som en del av resultatinriktad och behovsenlig behandling eller rehabilitering av störningar av olika grad.
Med den föreslagna lagändringen skulle lämplig behandling redan erbjudas av primärvården i tidigt skede. Behandlingsbehovet ska bedömas när man söker hjälp och psykoterapin eller annan effektiv psykosocial behandling inledas inom en månad efter konstaterat behov.
Utbudet av kortvariga psykosociala behandlingar är otillräckligt
Terapigarantin täcker den behövliga behandling som tillhandahålls av en yrkesutbildad person inom psykisk hälsa och som motsvarar patientens symtom och hjälpbehov. Behovet av korttidsterapi bedöms när personen söker hjälp på hälsocentralen.
Om patienten efter en korttidsterapi behöver fortsatt behandling hänvisas hen till specialsjukvården eller FPA:s stöd för rehabiliterande psykoterapi.
Korttidsterapi är en effektiv behandlingsmetod som bygger på forskning. Till skillnad från andra behandlingsformer tillhandahålls den i allmänhet inte av den offentliga hälsovården. Terapigarantin omfattar korttidspsykoterapi eller annan kort psykosocial behandling som i tidigt skede tillhandahålls av en yrkesutbildad person inom psykisk hälsa. Behandlingen kan ges individuellt eller som familje- eller gruppterapi.Terapigarantin gäller situationer när egenvård, kamratstöd eller stödsamtal inte ger tillräcklig hjälp.
Korta psykosociala behandlingar kan erbjudas av yrkesutbildade personer inom hälsovård som arbetar med psykisk hälsa, psykoterapier däremot endast av de yrkesutbildade personer med psykoterapeutbehörighet.
Terapigarantin skulle förbättra tillgången till behandling och öka jämlikheten
Utgifterna för behandling av psykisk ohälsa försätter finländarna i en olikvärdig ställning. Enligt en nyss utgiven OECD-rapport är sambandet mellan låga inkomster och psykisk ohälsa uppenbart i Finland. När det gäller förekomsten av depression är skillnaden mellan inkomstklasserna en av de största i Europa.
Med hjälp av terapigarantin skulle patienten få behandling även om hen inte har ekonomisk möjlighet att söka sig till privat psykoterapi. Med den föreslagna lagändringen skulle patienten också få behandling när hen inte kan beviljas stöd för psykoterapi från FPA eller när FPA:s rehabiliterande psykoterapi inte lämpar sig som behandlingsform till exempel på grund av den höga egenriskandelen eller den långa ansökningsprocessen (det går cirka 7–12 månader från att patienten söker sig till hälsocentralen till att den rehabiliterande psykoterapin inleds).
Vid sidan av FPA:s rehabiliterande psykoterapi behövs en möjlighet till tidig korttidspsykoterapi samt andra korta psykosociala interventioner inom den offentliga hälsovårdens basnivå.
FPA:s rehabiliterande psykoterapi är avsedd för vuxna vars studie- eller arbetsförmåga har äventyrats. Den utesluter till exempel sjukpensionärer. Dessutom fördelas den rehabiliterande psykoterapin regionalt sett ojämlikt: i Nyland besöker man FPA:s rehabiliterande psykoterapi nästan tre gånger så ofta som i Lappland, även om behovet av psykoterapi enligt THL:s index för mental hälsa är större i Lappland.
Den föreslagna lagändringen skulle förbättra tillgången till psykoterapibehandling och öka jämlikheten. Hjälp i rätt tid skulle förebygga allvarlig psykisk ohälsa. Tyngdpunkten skulle flyttas från långa och dåligt tillgängliga psykoterapier till snabba och tidiga psykoterapibehandlingar för allt flera behövande.
Terapigarantin skulle bygga upp en effektiv basnivå för den psykiska sjukvården i Finland och komplettera det nuvarande systemet genom att göra hjälpen snabbare, mera tillgänglig och mera klientinriktad.
Årskostnaden för terapigarantin är cirka 35 miljoner euro
Enligt OECD:s uppskattning (2018) är de totala kostnaderna för psykiska störningar cirka 11 miljarder euro om året i Finland. En investering i den psykiska hälsan betalar sig enligt undersökningar flerfaldigt tillbaka, eftersom både utnyttjandet av sjukförmåner, kostnaderna för sjukfrånvaro för arbetsgivare och övriga arbetslivskostnader minskar.
Ett lättillgängligt system för psykiska tjänster är kostnadseffektivare än ett system som bygger på specialsjukvård: det är känt att tidig terapi förebygger allvarliga problem och minskar anlitandet av andra hälsovårdstjänster. Genom att ordna med terapitjänster i tidigt skede som en del av den offentliga hälsovården och bidra till deras tillgänglighet uppnås betydande, samhälleligt lönsamma hälsoförmåner.
Årskostnaden för terapigarantin är cirka 35 miljoner euro, beroende på hur den genomförs. Delvis kan terapigarantin genomföras med hjälp av befintliga resurser inom vården men den kräver också mer resurser. Kostnaden på 35 miljoner euro består av de yrkesutbildade personers arbetsinsats och påbyggnadsutbildning för kompetens inom korttidspsykoterapi. Hur mycket personalresurser som behövs beror på i vilken utsträckning gruppterapier kommer till användning och på antalet faktiska vårdperioder. 125 000 faktiska terapiperioder årligen motsvarar cirka 800 årsverken.
Om personer utanför utbildningen och arbetslivet tack vare terapigarantin skulle få tidig hjälp inom primärvården, skulle uppskattningsvis 7 500 personer årligen kunna återgå till arbetslivet. Detta skulle ge upphov till cirka 340 miljoner euro i kostnadsbesparingar årligen, eftersom utnyttjandet av förmåner skulle minska och de skattebelagda förvärvsinkomsterna öka. Därmed motsvarar varje euro som investeras i terapigarantin totalt sett en besparing på nästan tio euro. Som helhet skulle förnyelsen minska de samhälleliga kostnaderna och öka välmåendet.
Immediate access to therapy to expedite access to mental health care
Half of all Finns experience mental health issues at some phase of their lives, but only half of those suffering from mental health problems receive the treatment they need.
The proposed law reform on the immediate access to therapy would ensure everyone quick access to mental health care after their first visit to a health centre.
Immediate access to therapy fulfils the recommendation of the Council for Choices in Health Care in Finland (COHERE Finland), dated 23 November 2018, according to which all forms of psychotherapy and other psychosocial treatment and rehabilitation methods which have been found effective in mental health and substance abuse disturbances are part of the publicly funded range of healthcare services.
According to the recommendation, they must be offered as part of the target-oriented and appropriate treatment or rehabilitation of disturbances of various difficulties. After the proposed law reform, suitable early care would be offered already on the basic level of healthcare. The need for care must be assessed immediately when the person seeks help, and symptom-appropriate therapy treatment must begin within one month.
Not enough short-term psychosocial treatment available
Immediate access to therapy would cover the form of treatment appropriate for the patient’s symptoms and need for help, carried out by a professional in mental health work. A diagnosis by a specialist would not be required to start the treatment.
If a patient is considered to require continued treatment after the early therapy sessions, they are referred to specialist healthcare or Kela’s psychotherapy support.
Psychosocial short-term interventions are a research-based and effective means of treatment, but unlike other forms of treatment, they are not sufficiently available in public healthcare services. Psychosocial intervention refers to an appropriate early-stage psychosocial form of treatment, carried out by a professional in mental health work. The treatment may be carried out through individual, family or group therapy, if self-care, peer support, or support discussions are insufficient.
Short-term psychosocial treatment can be offered by trained healthcare professionals who carry out mental health work, whereas psychotherapy can only be carried out by professionals who have completed psychotherapist training as further education.
Immediate access to therapy would improve availability and equality of treatment
The costs of the treatment of mental health disturbances cause inequality among Finns. According to the recent OECD report, the connection between poverty and mental health problems in Finland is evident. Of all European countries, Finland has the biggest differences between the incidence of depression in the different income categories.
Immediate access to therapy would ensure treatment to patients even when they have no financial means to seek private psychotherapy. After the proposed law reform, patients would receive treatment even when they are not eligible for Kela’s psychotherapy support or when Kela’s rehabilitative psychotherapy is not a suitable form of treatment due to the high non-reimbursable cost or extended length of application period (the period from seeking help from a health centre to the start of rehabilitative psychotherapy is approximately 7–12 months).
A possibility for early short-term psychotherapy and other psychosocial short-term interventions on the basic level of public healthcare is necessary alongside Kela’s psychotherapy rehabilitation.
Kela’s rehabilitative psychotherapy is targeted at adults whose ability to study or work is threatened. It leaves out those on disability pension, for example. The regional distribution of rehabilitative psychotherapy is also unequal: the Uusimaa region has almost three times more visits to Kela’s rehabilitative psychotherapy than Lapland, even though the need is greater in Lapland, according to THL’s mental health index.
The proposed law reform would improve availability and equality of treatment. The deepening of mental health problems would decrease if help was available at the right time. The focus would shift from long-term psychotherapy which takes a long time to receive to short-term psychosocial treatment available to more people in need.
Immediate access to therapy would build an efficient basic level of mental health care in Finland and complete the current system by making help available more quickly, easily, and in a more customer-oriented manner.
Annual costs of immediate access to therapy at approximately 35 million euros
According to the OECD estimate (2018), the total annual costs of mental health disturbances in Finland are approximately 11 billion euros. Research shows that investments in mental health repay themselves multifold, as the use of illness benefits decreases and employer costs caused by sick leave and other working life costs decrease.
A low threshold mental health service system is more cost-efficient than a system based on specialist healthcare: early therapy is known to prevent the deepening of problems and decrease the use of other healthcare services. Organising early therapy services as part of public healthcare and increasing their availability would create significant economic health benefits.
Depending on the manner of organisation, the annual costs of the immediate access to therapy are approximately 35 million euros. Immediate access to therapy could partially be carried out utilising the current personnel resources, but additional resources would also be required. The cost of 35 million euros is formed of the work input and further education of the professional personnel carrying out the psychosocial treatment. The form of treatment and number of treatment sessions carried out affect the amount of required personnel resources. Carrying out 125,000 treatment sessions annually corresponds to approximately 800 person-years.
If those not participating in education or working life received early treatment through basic services, an estimated 7,500 people would be rehabilitated to working life every year. This would save approximately 340 million euros annually, due to the decreased use of benefits and increased amount of income taxes. Therefore, every euro invested in the immediate access to therapy would save almost ten euros overall. The reform would decrease social costs and increase wellbeing.